Vaaleansinistä

Eilen juhlimme poikamme nimijuhlia. Ihanaa kun koti oli täynnä iloisia ihmisiä, lasten leikkejä ja naurua. Kutsuimme tilanpuutteen vuoksi juhliin vain isovanhemmat, sisaruksemme lapsineen ja Mytyn iso-mummon, mutta aika hulinan sekin porukka sai aikaan.

Mytty on siis saanut jo nimen, mutta en halua sitä täällä julkaista. Käytän täällä hänen lempinimeään, olkoon hän siis edelleen Mytty. Tai Myttynen, Pikku-Mytty, Herra Myttynen... mitä näitä kaikkia onkaan :) Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Juhlan kunniaksi koti oli koristeltu vaaleansinisellä, tottakai. Täytekakun ja voileipäkakun tilasin paikallisesta pikku-leipomosta. Ajattelin säästäväni hiukan omia hermojani. Kakut olivatkin mielettömän hyviä, en varmasti olisi parempia itse saanut aikaiseksi. Valkosuklaa-juustokakun leivoin itse. Värjäsin sen elintarvikevärillä vaaleansiniseksi. Kokeilin uhkarohkeana reseptiä ensimmäistä kertaa, tosi hyvää tuli :) Ohjeeseen kuuluvan vadelmakiilteen jätin pois ja koristelin vaan kakun sinisellä nonparelli-sydämellä. Itse pidän paljon enemmän juustokakuista, enkä olisi muuta kakkua kaivannutkaan, mutta miehen mielestä juhlissa kuuluu olla täytekakkukin. 

Poika sai taas ihania lahjoja. Tuntuu että hänet on hukutettu lahjoihin pienen ikänsä aikana. Tässä kun on ollut joulukin välissä. Tavaraa, vaatteita, kirjoja ja leluja on kertynyt iso kasa. Hyvä jos pian päässään uuteen taloon muuttamaan. Alkaa tämä asunto olemaan pieni kun on kolmen tavarat kaappeja täyttämässä. (lahjoista muuten lisää seuraavassa postauksessa)

Vieraita on tosiaan käynyt viikottain ja tuntuukin että kahvipöydässä on istuttu vähän liikaakin. Operaatio Mami Mittoihin saa nyt viimein alkaa todenteolla. Onneksi sain elämäntapa-remonttiin mukaan hyvän ystäväni, jonka häitä juhlitaaan ensi syksynä. Itse asiassa olen saanut kunnian toimia hänen kaasonaan :) Yhdessä aiomme tsempata ja pistää itsemme ruotuun. Kyllä me niihin häämekkoihin vielä mahdutaan! Vai mitä A?