Hiljaista

Just nyt meillä on niin rauhallista ja hiljaista. Pienempi on päikkäreillä niin kuin nyt yleensäkin tähän aikaan. Mutta isompikin nukahti juuri sohvalle kerhosta tultuaan. Tämä on melko harvinaista herkkua. Kotitöitä voisi tietysti tehdä niin kuin aina, mutta en taida viitsiä. Jos hautautuisi vaan sohvannurkkaan blogeja selailemaan...

Maanantai

Voi että maanantait osaakin välillä tuntua tahmeilta. Viikonloppu meni herkutellessa, isänpäivän kunniaksi tietty :) Mutta se kyllä tuntuu näin maanantaina, sokeriähkyn jälkeisenä krapulaisena olona. Ulkoilmakaan ei nyt houkuttele. Harmi kun kaikki lumet on kohta sulaneet. Tälläinen harmaa märkä syyskeli ei tosiaan ole mun juttuni. Jos kenenkään.

Tällä kertaa muutama räpsäys keittiöstä. Sieltä ei olekaan tullut otettua paljon kuvia. Ehkä sen takia kun siellä on aina niin hirveä kaaos? Nyt on harvinaisen siistiä kun illalla oli ruokavieraita. 

Mukavaa viikkoa. Toivottavasti se teillä on alkanut energisemmin kuin kissanminttutiellä...

Minin huone

Pari kuvaa Minin huoneesta. Hetken aikaa siistinä, ennen kuin neiti on taas levittänyt kaikki mahdolliset lelut lattialle. Pienen hetken äidin silmä lepää :)

Eipä tuo huone vieläkään valmis ole. Tauluja pitäisi vielä löytää. Mieleisten löytäminen on aina niin hankalaa. Ja tuo nojatuoli odottaa edelleen sitä maalaamista. Ja jonkinlainen hyllykin täällä olisi hyvä. Nyt lelut on lattialla koreissa ja kirjoille on vaan tuo pieni seinähylly.

Mutta niin se on kyllä meidän kaikissa huoneissa. Eihän ne ole ikinä valmiita. Aina haluaa tehdä jotain pientä muutosta ja hankkia uusia kivoja juttuja. Mitähän sitten tapahtuis jos kaikki huoneet oliskin ihan valmiita, eikä keksisi mitään muutettavaa? Täytyis varmaan rakentaa uusi talo...

Lokakuussa...

...kaivetaan kaapeista esille paksut ja lämpimät torkkupeitot. Ja kääriydytään niiden alle sohvalle lukemaan kirjaa.

Poltellaan kynttilöitä aamusta asti. Ja ripustellaan tunnelmavaloja kotiin....

Lämmitetään takkaa joka päivä. Hipsitään kotona villasukissa. Juodaan lämmintä ja suunnitellaanjo joulua. Hmmm... pitäisköhän sitä jo paistaa ekat piparitkin?

Kukkuu Kissanminttutieltä

Heipparallaa vaan kaikille. Jokohan sitä uskaltais kirjoitella että "blogitauko ohitse"? Johan tässä on puoli vuotta vierähtänytkin :) Aina kun olen ajatellut, että olispas kiva vähän bloggailla ja käydä kurkkimassa muidenkin blogeihin, niin joku pikku vitsaus tyyliin vatsatauti on vienyt totaalisesti voimat ja huomion muualle. Minin kolme kuukautta-postauksessa kerroinkin että meille syntyi kesäkuussa sellainen hiukan vaativampi neitokainen. Vatsavaivaa ja unettomia öitä on riittänyt ihan kiitettävästi. Ja tietty ne normaalit hampaiden puhkeamis-itkut ja opettelen konttaamaan-yölläkin-itkut ja en-nyt-tiedä-mitä-ränkätän-itkut siihen päälle. Juu, voin todeta että mihinkään ylimääräiseen ei ole ollut aikaa eikä voimia. Aikalailla elämä pyörinyt tässä kotikulmilla lasten kanssa. Eikä siinä mitään pahaa olekaan, aina ei tarvitse täyttää arkea kaikella ylimääräisellä. Varsinkaan jos siihen ei ole voimia just silloin. Olen ajatellut että aika aikaansa kutakin, ei nämä vauva-ajan haasteet ikuisesti kestä. Vauva-vuosikin on kohta jo historiaa ja Ministä tulee ei-niin-mini...

Muutenkin nyt viime viikkoina kevätauringon paistaessa ihanan kirkkaana on alkanut tuntua et oikein pursuan energiaa. Hirveä hinku tehdä jotain: ommella, laitella kotia ja pihaa, istuttaa jotakin jonnekin, askarrella... askarteluintoa olenkin päässyt nyt purkamaan Mytyn kanssa virpomisvitsoihin. Tällä hetkellä ruokapöytämme näyttääkin aika kaaokselta. Monenlaista pääsiäiskoristetta on valmistumassa.

Sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä virpomaan. Mytty luetteli melkein kymmenen paikkaa jonne haluaa mennä, joten päätin että askartelu aloitetaan ajoissa. Kolme ja puoli-vuotias ei jaksa kerralla tehdä kuin korkeintaa kaksi oksaa. Joten jos tekis joka päivä muutaman, niin eiköhän ne valmistu sunnuntaiksi. Toki autan häntä, mutta periaatteessa haluan, että hän tekee joka oksaan jotain itse. Ettei mene ihan äidin omaksi pakertamiseksi. Aika hienoja oksia ollaankin jo saatu aikaiseksi. Noi metallinhohtaiset teipit osoittautui aika nopeaksi ja käteväksi koristeeksi. Niitä on Myttykin osannut itse kiinnittää. Ja hyvältä näyttävätkin, vai mitä?

Että semmosta täällä nyt. Toivotaan ettei seuraavaa kertaa tartte odottaa puolta vuotta :) Saa muutes laittaa kuulumisia! Ja yritän päästä teidänkin blogeihin katsomaan, mitä olette touhunneet puoli vuotta. Saattaa kyllä kestää hetki, kun plärään kaikki suosikit ja tutut läpi :)

OIKEIN HYVÄÄ KEVÄTTÄ

Minin kolme kuukautta

Tervehdys pitkästä aikaa. Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo reilusti yli kuukausi. Meidän perheessä elämä rullailee samaa rataa eteenpäin, kiireistä arkea. Mitään ihmeitä ei olla tehty, kunhan kotia pidetty pystyssä. Välillä siinä jopa onnistuttu, aina ei niinkään :)

Vauva on kasvanut kovasti (3kk:n mitat 6450g ja 61cm) ja oppinut uusia ihmeellisiä asioita. Hän kääntyy selältä vatsalleen ja kannattelee jo ylävartaloaan hienosti masulla ollessaan. Toisinpäin käännös ei vielä oikein suju, joten väsyttyään masulla oloon saammekin kuulla melko kovaäänisen käskyn tulla auttamaan. Minillä on melkoisesti tempperamenttia ja kova ääni, joten hermostuttuaan hän kyllä kertoo sen selvästi. Mutta toimii toisinkin päin. Hän hihkuu kovaa ja kiljahtelee oikein innostuttuaan. Ja nauraa myös ääneen kun äiti esimerkiksi pöristelee massusta. Hänen kanssaan ei jää epäselväksi millaisella tuulella neiti milloinkin on.

Esikoisen tavoin Minikin on kärsinyt vatsavaivoista syntymästään asti. Mytyllä oli aikoinaan koliikki, ja jo raskausaikana aloin murehtimaan ja toivomaan ettei tämä vauva siitä kärsisi. No niinhän siinä kävi että Minikin alkoi kaksiviikkoisena oirehtimaan masuaan. :( Illat oli kovin itkuisia ja päivälläkin vauva väänteli masuaan. Heti alussa otettiin kaikki Myttyä aikoinaan helpottaneet apukeinot käyttöön. Vyöhyketerapiaa, homeopaattisia valmisteita, vauvahierontaa, äidille fenkoliteetä ja ruokavalion karsimista. Kaikkea on taas kokeiltu ja tilanne onkin jo huomattavasti parempi. Aikakin on tietty tehnyt jo tehtävänsä. Varsinainen koliikkihan monesti helpottaa kolmen kuukauden jälkeen. Minin kohdalla en ihan puhuisi koliikista vaan vatsavaivoista jotka lastenlääkärin mukaan johtuisi kehittymättömästä suolistosta, Jotkut vauvat vaan on niin paljon herkempiä kaikelle. Ja huonoja nukkumaan. Masuvaivat on aiheuttaneet sen että nukkuminen on ollut ihan onnetonta. Nukkumaan mennään myöhään ja yöt nukutaan tunnin-kahden pätkissä. Päikkäritkin on tosi rikkonaisia.

Väsymys on taas ihan kaamea mutta eteenpäin porskutetaan sisulla. Täytyy vaan yrittää pitää mielessä että puolen vuoden kohdalla Mytynkin kanssa helpotti. Pikku hiljaa hänkin alkoi mennä aiemmin nukkumaan ja nukkui pidempiä pätkiä. Josko Mininkin kohdalla kävisi samoin, toivon todella niin.

Masuvaivoista huolimatta Mini on ihanan aurinkoinen vauva. Hän on jo älyttömän kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja kaikesta mitä isoveli touhuilee. Mini ei kauaa paikoillaan tyydy olemaan, vaan hän haluaa olla mukana menossa ja tutkailla kotia sylissä matkustaen. Kantoliina ja -reppu on osoittautunut minulle hyviksi apuvälineiksi kun vauva kulkee mukana ja kädet on vapaana Mytyn kanssa touhuiluun. Ennustan että Mini lähtee melko aikaisin liikkeelle, jotta pääsee itse tutkailemaan paikkoja.

Mytty on ihanan huolehtiva isoveli joka kiikuttaa tarvittaessa Minille tuttia suuhun, hytkyttää sitteriä ja esittelee lelujaan. Mini osaa jo hienosti pitää esineistä kiinni ja vie niitä suuhun maisteltavaksi. Mytty viihdyttää muutenkin vauvaa höpinöillään ja esityksellään, toivoo kovasti että sisko kasvaisi ja alkaisi leikkimään hänen kanssaan. Ja niin toivon kyllä minäkin. Niin ihana on nytkin katsoa noita kahta yhdessä. Äitin omat kullat. :)

Vauvan tuoksua

Tässä hän nyt sitten on, meidän Mini-vauvamme. Tuli viimein maailmaan puolitoista viikkoa myöhässä. Antoi riiviö odottaa itseään mutta on kyllä sen arvoinen.

Vajaa kolme viikkoa on nyt elelty taas vauva-arkea. Aika pyöritystä on ollut. Ihan hämmästyttää että tälläistäkö se olikin? Miten sen onkin voinut kahdessa ja puolessa vuodessa unohtaa. Imetystä, puklailua, peppupesua, kasvava pyykkivuori, valvottuja öitä, vaatteiden vaihtoa, hyssyttelyä,... aika rallia kaiken kaikkiaan. Ja tietysti pitää muistaa isoveli joka kaipaa myös huomionsa ja leikkikaveria. Onneksi meillä on ihanat auttavaiset mummot jotka asuvat lähellä.

Mutta on tää vaan niin ihanaakin. Tuollainen suloinen tummatukkainen tuhisija minusta sitten tuli, pieni nykerönenä, pikkuruiset varpaat. Vauvantuoksua, ihmettelyä ja ihastelua. Nyt on meidän perhe koossa. Nyt on hyvä olla...

Joulu meni.. nuha tuli

Aatshiu... voihan duha vieköön. Heti pyhien jälkeen alkoivat kaikki meidän perheessä niiskuttaa. Nyt on pää tosi täynnä räkää ja kurkkua kivistää. Onneksi saatiin sentään joulu olla terveinä. Uusi vuosi otetaankin vastaan puolikuntoisina.

Flunssasta huolimatta tapetoitiin miehen kanssa meidän yläkerran aula. Oltiin suunniteltu muita raksaus-kohteita mutta nyt ei jaksanut muuta kuin tälläisen pikku projektin. Listat toki puuttuu vielä, jos jaksais ne vaikka ensi viikonloppuna. Hyvältä kuitenkin näyttää jo nyt. Älytöntä miten ison muutoksen tapetoinnilla saa aikaan. Aula on heti paljon kotoisamman näköinen vaikkei sitä ole ehditty mitenkään sisustaa tai kalustaa. Siellä on vain sohva ja senkki, tarkoitus olisi tehdä tästä "arkiolkkari". Huone jossa voisi viettää aikaa ja katsella telkkaria ja jossa lelut saa olla levällään. Pysyisi alakerran olohuone hiukan siistimpänä. Tästä on nyt hyvä lähteä suunnittelemaan. Tarttis hankkia vaikka mitä; verhotangot, verhot, taulut, lamput, uuden päällisen haluaisin myös sohvasänkyyn. Onneksi on alet, voi tehdä vaikka mitä löytöjä. Kunhan vaan ensin sais vähän voimia lähteä kaupoille. Puolikuntoisena ei ale-ryysikseen varmaan kannata lähteä.

Nuha tai ei, huomiseksi on hankittu iso kasa raketteja. Tarkoitus olisi viettää iltaa siskon perheen kanssa. Tehdään perinteisesti blinejä lisukkeilla ja paukutellaan raketteja.

Nyt täytyy vaan kitata paljon lämmintä mustaherukkamehua ja hautautua vilttien alle lukemaan joululahjaksi saatua kirjaa, jotta huomenna jaksaa...

Heipat täältä sairastuvalta!

Maanantai

Meillä on uusi viikko alkanut tosi surkeasti. Poika ei viime yönä nukkunut kuin muutaman tunnin. Tulevat hampaat ja tukkoinen nenä haittasivat taas. Ja kun poika ei nukkunut niin ei siis nukkunut kukaan muukaan. Saisi nuo hampaat jo luvan tulla niin vihdoin helpottaisi. Kaikki me ollaan jo aika väsyneitä tähän tilanteeseen...

Eilinen isänpäivä oli puolestaan mukava. Vietimme sitä yhdessäolosta nauttien. Ulkoiltiin, leikittiin ja herkuteltiin. Mitäs sitä muuta tarvitseekaan? Teimme Mytyn kanssa miehelleni kortin, johon painettiin pojan kädenjälki. Lisäksi leimasimme yhdessä korttiin tekstin. Pappakin sai omansa. Leimasimet ostin vähän aika sitten Sinellistä ja nyt kokeilimme niitä ensimmäistä kertaa. Luulenpa että tänä jouluna kaikki saa leimattuja kortteja, niin kivaa ja helppoa se oli.

Toivotaan että huominen on parempi päivä... niin ja että poika nukkuu ensi yön!

Sienisaalis

Käytiin eilen taas sienimetsässä. Ja saatiin oikein kunnon saalis, kolme kiloa sieniä. Puolitoista kiloa tatteja, vajaa kilo lampaankääpiä ja loput sekasieniä. Kotiin tullessa alkoikin sitten aika urakka niiden putsaamisessa ja käsittelyssä.

Tateista tein ihan perus-sienikastikkeen lihapullien ja keitettyjen perunoiden lisäksi. Oli ihan älyttömän hyvää kun sienet oli noin tuoreita. Metsästä pannuun ja massuun :)

Iltapalaksi tein sienipiirakkaa valmistaikinasta joka sattui pakastimesta löytymään. Lampaankäävät paistoin sipulin ja porkkanoiden kanssa pannulla, lisäsin sekaan pippurituorejuustoa sekä kermaa ja pari kananmunaa. Täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle, pinnalle juustoa ja vartiksi uuniin. Ei tarvitse varmaan kertoa, että hyvää tämäkin. Lisäksi vihersalaattia ja lasi punaviiniä.

Lampaankääpiä oli niin paljon, että puolet jäi vielä jääkaappiin odottamaan. Ajattelin että niistä voisi tehdä vaikka sienipasteijoita? Sekasienet säilöin merisuolan kanssa lasipurkkiin. Parin päivän päästä meillä herkutellaan siis vielä sienisalaatillakin.

Kantorinkka

Tänään oli oikein hyvä ilma pienelle metsäretkelle. Ei liian lämmin, jotta poikaa jaksoi kantaa rinkassa selässä. Ostettiin jo jonkin aikaa sitten kantorinkka retkeilyä varten. Ihan kauheasti ei olla sitä vielä ehditty testailla. Aika hyvin Mytty siinä näköjään viihtyy.  

Käytiin lähimetsässä katsomassa löytäisimmekö sieniä. Jonkin verran niitä löytyikin, ehkä muutama litra. Täytyy vain vielä sienikirjan kanssa tarkistaa, oliko kaikki tosiaan ruokasieniä. Sen verran on viime sienestyksestä aikaa, ettei oikein uskalla luottaa vain omaan muistiinsa. Oli saaliissa kuitenkin tarpeeksi tuttujakin sieniä, että niistä yhden sienipiirakan illaksi paistaa :)

Huh hellettä!

Kyllä nyt on lämmin! Ihan hitusen liikaa minun makuuni. Kello on nyt yhdeksän illalla ja meidän terassin mittari näyttää vaivaiset 33 astetta. Et sillee... Koko viikko on vietetty Myttysen kanssa ulkona (varjossa) ja tehty kaikkea kesäkivaa. Sisällä kotona ei todellakaan voi olla, ihan liian kuuma ja tunkkainen ilma. Meillä kun ei kissojen takia voi pitää ovia ja ikkunoitakaan auki. Noh, on ainakin tosiaan tehty vaikka ja mitä. On käyty syöttämässä sorsia ankkalammella, syöty jäätelöä vesitornissa (Myttykin sai nuolaista mehujäätä), uitu maauimalassa, konttailtu pitkin puistoja ja tutkittu kukkia, pulikoitu terassilla vesisangossa ja välillä käyty viilentymässä siskoni ihanan ilmalämpöpumpun alla. Mahtava laite, sanon minä.

Mytty on ollut aivan innoissaan lämpimästä kelistä ja paljaista varpaistaan. Hih, miettikääs itse. Ensin tuijottelet elämäsi ensimmäiset kuukaudet samoja paikkoja kotosalla kun on kauheat pakkaset eikä mihinkään voi mennä. Ja kun on niin pieni ettei vielä mitään osaa tehdäkään. Ja sitten yhtäkkiä maailma avartuu. Ulkona ollaan koko ajan, joka päivä näkee ja kokee uusia ihmeellisiä asioita. Poika nauttii ja äiti nauttii kun saa seurata rakkaan intoa. Vielä on pari hellepäivää jäljellä ennenkuin ennusteen mukaan viilenee. Saas nähdä mitä kivaa vielä keksitään...

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille.

Ihana aamu

 

Voiko aamu kauniimmalta näyttää kuin tänään. Ihana aloitus päivälle ja kesäkuulle :) Kyllä karisi viimeisetkin unenrippeet silmistä, kun sai näissä maisemissa vaunuja lähteä työntelemään. Toivotaan että tänä kesänä on näitä kauniita aamuja mahdollisimman monta.

Meillä muutto lähestyy, tämän kuun aikana on tarkoitus tavarat kantaa sisään. Viimein ♥. Hyvin ollaan viihdytty tässä vuokrarivarissakin, varsinkin naapurit ovat mahtavia! Ja tämä sijainti. Näin lähellä vettä en ole koskaan asunut. Kuva on napattu noin sata metriä meidän terassilta. Tätä maisemaa tulee kyllä ikävä...

Uusi viikko

Se olisi sitten uusi viikko taas aluillaan. Viime viikko oli kyllä sellaista hulinaa että jäi bloggauskin aivan unholaan. Oli vauvatreffejä, neuvolaa ja kirppistelyä. Oltiin poitsun kanssa kaksin yökylässä mummolassa. Ja viikonloppuna vielä koko perheen reissu Imatralle ja Lappeenrantaan miehen suvun kumpiakin iso-mummeja tapaamaan. Kyllä oli pienen pojan pää pyörällä, jotta missäs sitä tänään ollaankaan? Maisemat vaihtui ja sylittelijöitä riitti, mutta niin reipas ja aurinkoinen pieni jaksoi olla. Automatkatkin meni tosi mukavasti. Välillä kun pysähdyttiin syöttämään ja vaippoja vaihtamaan, niin jo hän taas jaksoi äitin kanssa takapenkillä seurustella ja hihkua.

Mutta täytyy kyllä sanoa että oli koko porukka väsyneitä eilen illalla vauhdikkaan viikon jälkeen. Saunan jälkeen simahdimme nukkumaan aikaisin kaikki. Myttynenkin nukkui kellon ympäri. Hiukan levottomasti tosin, kävi varmaan unessa läpi kaikkia uusia kokemuksia. Tänään vietetäänkin rauhallista kotipäivää jottei meni liian jännäksi pikkuiselle. Saa vähän rauhoittua tuttujen kuvioiden kanssa.

Ai ja viime viikolla tulikin täyteen Mytyn viides kuukausi. Siitä lisää huomenna..

Nyt hyvää uutta viikkoa kaikille!

Sunnuntain touhuja

Tämä sunnuntaipäivä on ollut touhuilua täynnä. Aamu aloitettiin siivouksella. Kun koti oli siisti, leivoin illan vieraita varten pari piirakkaa. (Eli siis sotkin taas keittiön) Leivoin illaksi omenapiirakkaa ja paprika-parmesaanipiirakkaa.

Iltapäivällä kävin seinänaapurissa Me&I-lastenvaatekutsuilla. Samalla tuli tutustuttua taloyhtiön muihin äiteihin. Meillä on taloyhtiössä 28 asuntoa, joissa kolmessatoista on pieniä lapsia tai vauva tulossa puolen vuoden sisään. Eli talo on elämää ja vilskettä täynnä :) Mikäs sen ihanampaa, leikkikavereita lapsille piisaa. Ja oli kyllä naapurilta loistava idea kutsua äidit koolle ja tutustumaan toisiinsa. Ei sitä kuitenkaan ihan jokaiseen tule pihalla törmättyä.

Itse joiduin poistumaan kutsuilta hiukan kesken kaiken omien vieraiden saapuessa. Vaatteisiin en oikein ennättänyt perehtyä, näyttivät pikavilkaisulla kyllä ihan kivoilta ja laadukkailta tuotteilta.

Ilta tuli vietettyä kavereiden kanssa kuulumisia päivittäen. Ihanaa kun joku jaksaa raahautua meitä katsomaan sadan kilometrin päästä. Siis monet ystävämme kun asuvat Helsingissä josta itsekin muutimme tänne hiukan pienemmälle paikkakunnalle pari vuotta sitten. Toki matkan taittaa tunnissa mutta aikataulujen yhteensovittaminen nyt aina on mitä on. Kaikilla kun on aina niin kiire. Eikä siis lainkaan vähiten meillä itsellämme. Ai että odotan talon valmistumista. Sitten on paljon helpompi kutsua vieraita vähän pidemmäksikin aikaa kun on tilaa majoittumiseen.

Tälläistä tänne tänä sunnunaina, mites te muut?

Popsi popsi porkkanaa

Meidän mini-mies on saanut muutamana päivänä maistaa porkkanaa. Ja voi pojat kun se näyttääkin maistuvan. Suu auki odottaa lusikallista kuin pieni linnunpoikanen. Hän mässyttää ja tunnustelee miltä ruoka suussa tuntuu ja maistuu. Enemmänkin varmasti uppoaisi, mutta näin alkuun hän saa vain muutamia teelusikallisia.

Vitsit että tuo porkkana muuten värjää. En tiedä millä noi oranssit tahrat saisi vaatteista pois? Onko vinkkejä? Käytän kyllä ruokalappua ja vuoraan muutenkin sitterin sideharsoilla mutta aina puolet ruoasta päätyy käsiin ja vaatteisiin. ( tietty lusikkaa ei ehkä kannattaisi antaa pojan omaan käteen...)

On muutes myös jonkin verran sotkuista puuhaa tuo porkkanan keittäminen-soseuttaminen-jääpalamuotteihin tunkeminen.  Kaipaa maminkin vaatteet niitä tahranpoistovinkkejä.

Poitsun porkkanasoseesta innostuen keittelin meille aikuisillekin ruoaksi porkkanasosekeittoa. Ylipäätään tykkään tosi paljon kaikista sosekeitoista, mutta varsinkin porkkanasta tulee namia. Tällä kertaa mukaan pataan lensi myös sipulia, paprikaa ja maustettu tuorejuusto. Ai että onkin hyvää...

Aurinkoista päivää kaikille!

Neljäs kuukausi

Mytty täytti jo pari viikkoa sitten neljä kuukautta. Taakse jäänyt kuukausi oli kauniisti sanottuna hiukka hankala. Pieni sairasteli oikeastaan koko ajan. Pitkä ja sinnikäs flunssa muuttui korvatulehdukseksi, johon saatiin antibioottikuuri. Kuuri taas laittoi vatsan aivan sekaisin. Onneksi lääkkeet kuitenkin auttoivat tulehdukseen ja jälkitarkastuksessa lääkäri totesi korvat terveiksi.

Kovat pakkaset ja kuiva huoneilma pahensi poitsun atooppisen ihottuman aika järkyn näköiseksi. Iho on nyt kauttaaltaan punaisten kuivien läikkien peitossa. Otsa varsinkin on tosi kuiva ja kutisee varmaan aika kovasti kun pieni raapii ja hankaa sitä. Ja sitten tietty itkettää. Hampaatkin alkoivat ilmoitella tulostaan. Kuolaa tulee kovasti ja ikeniä kutittaa. Poika hankaa ikeniään ja jyrsii nyrkkejään ja kaikkea muutakin, mitä nyt milloinkin suuhunsa saa.

Tämä kaikki johti tietysti huonosti nukuttuihin öihin. Puolentunnin-tunnin välein oltiin hereillä joka yö. Välillä on tuntunut etten ole nukkunut päiväkausiin ollenkaan. Väsymys on ollut musertavaa. Kova pakkanen, pimeä vuodenaika ja kauheat lumikinokset veivät totaalisesti voiton minusta... Kaiken kaikkiaan aika tiukilla oltiin :(

Viime viikon loppupuolella alkoi kuitenkin viimein helpottamaan. Ihana kevätaurinko paistoi ja ilma alkoi lämmetä. Mytyn tukkoisuus alkoi helpottamaan ja pari yötäkin meni jo helpommin. Maailma alkoi näyttää taas hiukan valoisammalta. Onhan sitä hei kuukauteen mahtunut kaikkia ihaniakin asioita.

Mytty oppi esimerkiksi pyörähtämään selältä vatsalle ja toisinpäin. Ryömimistä hän on myös harjoitellut kovasti. Menee sellaista mato-myyryä eteenpäin. Ensin otsa maahan ja jaloilla potkitaan kovasti peppua eteenpäin. Sitten taas haukataan happea ja siirretään otsaa eteenpäin. :) Kyllä hän tuolla tyylillä pääsee leikkimaton päästäpäähän ähistyä.

Ja vaikka pieni onkin ollut kipeä on hän silti aikamoinen vekkuli. Nauraa hekottaa ääneen, hihkuu innoissaan uusille asioille ja hurmaa hymyllään... Äitin oma aurinko.

Syntymäpäivä

Tänään on vietetty allekirjoittaneen syntymäpäiviä <3 Kolkyt-yksi tuli täyteen... hui kun kuulostaakin jo aikuiselta. Tänä(kin) vuonna juhlittiin rauhallisesti, sukua ja naapureita kävi kaffeella. Viime vuonna piti itseasiassa juhlia railakkaasti pyöreitä vuosia mutta parisen viikkoa aiemmin saimme tietää Myttysen olevan tuloillaan ja juhlinta vaihtui hiukka rauhallisempaan tyyliin. Paras syntymäpäivälahjani tuo vauva-uutinen tietysti on ollut tähän mennessä.

Eilen pojan iltanokosten aikaan minulla oli oikein leivontalinjasto käynnissä. Tunti oli aikaa tämän päivän valmisteluihin mutta se riitti justiinsa omenapiirakan, suklaamuffinsien ja kookoskeksien leipomiseen. On ollut ylimääräinen aika hiukan vähissä kun Mytty on jostain syystä pistänyt isänsä koville viime aikoina. Ensin ei isi kelvannut nukuttajaksi, sitten ei isi saanut enää vaihtaa yökkäriäkään iltaisin ja kaiken huippuna isi ei saa enää edes iltapuuroa syöttää. Vain mami kelpaa iltatoimien suorittajaksi. Se taas tarkoittaa sitä ettei miehen myöhäisen töistäpaluun ja iltatoimien välissä oikein ole rakoa äidin omille puuhasteluille. Jos jotain aikoo saada tehtyä on se parasta ajoittaa iltanokosten ajaksi. Silloin tuleekin sitten viuhdottua kauhealla vauhdilla rästihommia.

Kaikenlaiset nopeat kokkailut ja leipomukset ovatkin suosikkejani. Nämäkin suklaamuffinsit oli tosi helppo ja nopea tehdä. Ainekset vaan sekaisin ja uuniin. Nopeaa ja niin hyvää. (Hienot yläkulman muffinsien koristelut kummitytön käsialaa...) Kookoskeksit oli muuten positiivinen yllätys. Resepti oli nimittäin gluteeniton, naapurillani kun on rajoitettu ruokavalio. Nekin oli niin helppo tehdä, ja tuli tosi hyviä. Jos siis pitää kookoksesta.. kekseihin tuli kookoshiutaleita, sokeria, kananmunaa ja rasvaa. Tehtiin vähän kuin kaurakeksit mutta kookoshiutaleista. Niistä tuli ihanan rapeita, ja sellaisia tahmeita keskeltä.. namnam.

Kahvittelujen, vieraiden poistumisen ja paikkojen raivauksen jälkeen alkoikin taas pojan iltapuuhat ja nukkumaan laittaminen. Hän on ollut aika rauhaton iltaisin ja nukkumaan meno on aika vaivalloista. Ei osaa vauva rauhoittua vaikka kuinka väsyttää. Tuntuu että pieni oikein pinnistelee pitääkseen silmiä vielä hetken auki. On se maailma niin ihmeellinen ja opittavaa niin kauhean paljon... Monta kertaa jo näytttää että nyt hän viimein nukahti mutta hetken päästä silmät on taas aivan auki ja kädet hiutoo mahdottomasti. Ehkä niitä nyt täytyy käyttää ja harjoittaa yötä myöten kun on viimein niitä oppinut hallitsemaan.

Tunti sitten poika viimein rauhoittui ja minäkin sain luvan rentoutua. Mieskin painui nukkumaan mutta itse halusin vielä tulla kurkkimaan mitä blogimaailmaan kuuluu. Nyt kyllä tuntuu siltä että minunkin on parempi luovuttaa ja painua itsekin nukkumaan. Seuraava syöttö kun on noin 24 aikoihin...

Tää siis kuittaa ja toivottaa hyvät yöt teille.. ja hyvää syntymäpäivää minulle <3


Ai niin ja tervetuloa lukijaksi Satsuma ja Kirsi, jos en vielä ollut sitä sanonut :)

Little prince rules here

Näillä kauheilla pakkasilla olen joutunut miettimään vauvan päikkärijärjestelyt uusiksi. Hän kun on tottunut nukkumaan päivällä ulkona vaunuissa, eikä sisällä nukkumisesta tule oikein mitään. Hän ottaa sellaisia 20-40 minuutin nokosia ja on väsynyt ja kiukkuinen nokosten välissä. Jos pakkasta on ollut liikaa ulkona nukkumiseen, olemme Myttysen kanssa monesti lähteneet "ulkoilemaan" kirppiksille. Vauva nukahtaa hyvin autoon eikä herää kun hänet sitten siirtää kärryihin. Kerrankin on hyvä syy penkoa kaikessa rauhassa ja hitaasti kirppispöytiä ja juoda vielä kahvit ennen kuin lähtee ajelemaan kotio päin. Parin tunnin reissun jälkeen poika yleensä sitten heräileekin kun saavutaan kotiin.

Kirppisostoksia tämä rutiini tietysti kasvattaa, mutta onko tuolla nyt niin väliä kun halvalla saa. Olen ostanut pojalle mm ensi syksyksi, talveksi ja kevääksi ulkoiluvaatteet, jonkin verran vaatteita siskon lapsille ja kasan muuta mukavaa :)

Viimeksi törmäsin pöytään jossa myytiin kivoja ompeluksia. Koristeltuja sydämiä, viirinauhoja ja tälläisiä painettuja kylttejä. Muiden ompeluksia on ihan kiva ostella vaikka itsekin tulee kaikenlaista tehtyä. Näihin tekstipainatuksiin minulla ei ole kyllä aika riittänyt, enkä ole ihan varma osaisinko niitä tehdäkään. Eikös se teksti tulosteta jonkinlaiselle silityspaperille josta se sitten siirretään kankaaseen?

Anyway, nyt meillä roikkuu pojan "huoneessa" (siis työhuoneen nurkkauksessa) kyltti joka ilmoittaa aika todenmukaisesti A little Prince rules here.

Maanantai

Jahas, se olisi sitten uusi viikko taas aluillaan. Viime viikko olikin aika hurjaa pyöritystä. Oli perhekerhoa, vauvakino, äiti-vauva-ryhmän tapaaminen ja viikonloppuna reissu Turkuun Mytyn kaksiviikkoista serkkupoikaa tapaamaan. Voi että hän oli suloinen. Ja niin pieni, oliko meidän poitsu muka noin pieni kolme kuukautta sitten? Turussa yövyttiin hotellissa, käytiin ravintolassa ja Ikeassakin pyörähdettiin. Siinäpä olikin jo melko paljon toimintaa pienelle pojalle. Tällä viikolla aion olla poitsun kanssa hiukan enemmän kotosalla. Alkuviikosta pitää ainakin siivoilla kotona, niin kaaokseen pääsi huusholli viime viikon aikana. Ja voisi vaikka leipoakin pitkästä aikaa jotain.

Ikeasta tarttui (kaiken muun krääsän lisäksi) mukaan hauskoja muffinssivuokia. Josko sitä siis leipoisi vaikka suolaisia muffinsseja. Oliivimuffinsseja olen ainakin joskus leiponut. Ne ovat aikas hyviä esim. keiton seurana... Pikapikaa googlaamalla löytyi ainakin alla oleva ohje. Näyttää melko samalta jolla olen aiemminkin tehnyt. täytyypä kokeilla reseptiä myöhemmin...

Oliivimuffinit

4 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta
200 g voita
3 kpl munaa
1 dl rasvatonta maitoa
1 dl kivettömiä oliiveja

Sekoita vehnäjauho ja leivinjauhe. Nypi joukkoon hiukan pehmennyt voi. Vatkaa munat ja maito kevyesti sekaisin. Sekoita vehnäjauho-rasvaseos ja muna-maitoseos kevyesti keskenään. Viipaloi oliivit ja sekoita ne taikinaan. Täytä muffinivuoat taikinalla. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.