Karhunpoika sairastaa

Pikku-Myttyyn on iskenyt ikävä flunssa. Raukalla nenä ihan tukossa ja yskittää :( Onneksi sentään kuumetta ei ole noussut. Hengitys on vaan niin vaikean kuuloista. Ja kovin itkuinenkin hän on, viihtyy vain sylissä.Tietäähän sen itsekin miten tukkoinen ja kurja olo on flunssassa. Pieni kun ei itse osaa oloaan helpottaa. Olen käyttänyt niistäjää ja keittosuolatippoja avatakseni pojan nenää, se onkin aina hetkeksi helpottanut oloa.

Itselläni on tosi surkea olo kun ei pysty pientä auttamaan. Kyllä ottaa äitinä koville katsoa kun oma rakas on kipeä :( Nämä on näitä uusia tunteita joita on kokenut vasta äidiksi tulon jälkeen. Miten kaikki tunnetilat on kuin kymmenkertaistuneet entiseen verrattuna. Ilo, suru, huolestuneisuus ja rakkaus... kaikki tuntuu paljon vahvemmalta kuin aiemmin. Ja näin ensimmäisen lapsen kohdalla varmaan varsinkin. Tuntuu että aina saa olla sydän sykkyrällä ja miettiä mitäs nyt tehdään, millä autat pientä ja pidät huolta parhaalla mahdollisella tavalla? Ehkä Myttyä vaivannut koliikki on saanut minut herkistymään hänen itkulleen. Tuntuu että pieni on ehtinyt itkeä niin kovin paljon lyhyen elonsa aikana. Silti, helpollahan me olemme päässet jos vertaa oikein sairaisiin lapsiin. En edes kykene ymmärtämään miten suurta huolta silloin vanhemmat joutuvat tuntemaan...