Pikku-Mytty 2kk

Mytylle tuli ikää täyteen kaksi kuukautta joulun aatonaattona. Iso poika siis jo :) Hän on kuukauden aikana kasvanut kovasti ja oppinut vaikka mitä uusia taitoja. ( Kuten esimerkiksi kielen näyttämisen...)Noin viiden viikon iässä oikein huomasi miten hänen silmänsä avautuivat maailmalle. Hän alkoi katsomaan tarkasti silmiin sylissä olleessaan ja hämmästeli silmät suurina kaikkia kodin esineitä. Sen jälkeen hän on alkanut viihtymään lattialla jumppakaaren alla töllistelemässä siitä roikkuvia ötököitä. Hän hihkuu niille ja huitoo niitä käsillään välillä oikein onnistuneesti.

Päätään poitsu kannattelee jo tosi hienosti. Ja kovasti hän sitä haluaakin harjoitella. Sylissäkin pitää kokoajan pöngätä päätä pystyyn. Vauva-asennossa häntä ei enää saakaan kantaa ollenkaan, hän haluaa nähdä kunnolla ja olla pystymmässä.

Massukivut ovat vaivanneet poitsua siitä lähtien kun hän oli noin kahden viikon ikäinen. Kuukauden iässä ne katosivat viikoksi tullen takaisin entistä pahempina. Kai tätä koliikiksi voisi kutsua. Iltaisin kellontarkasti alkaa korviasärkevä raastava huuto, johon ei auta sitten mikään. Kaikki on kokeiltu; hyssytelty, kanniskeltu, eri asennot, vaunuttelu, pompottelu, tutti tai maito, viileä ja lämmin... huuto vaan jatkuu. Pienestä oikein näkee miten häntä koskee. Hän itkee aivan jäykkänä, naama punaisena ja silmät tiukasti kiinni puristettuna lohdutonta itkua joka meistä vanhemmista tuntuu aivan kamalalta. Kun auttaa ei pysty vaikka kuinka yrittää. Ei voi muuta kun olla lähellä ja lohduttaa. Kelloa tulee katsottua joka minuutin välein, monelta se tänään loppuu? Huuto on kestänyt tunnista viiteen tuntiin joka ilta.

Nyt olemme aloittaneet vyöhyketerapian ja tilanteeseen on taitanut tulla muutos. Vielä en uskalla täysin luottaa siihen, että helpottaa. En ennen kuin on ollut enemmän itkuttomia iltoja. Nyt viikon sisällä on kuitenkin ollut jo muutama täysin itkuton ilta. Lisäksi on ollut pari iltaa jolloin itku on kestänyt vain vähän aikaa. Terapiaa siis jatkamme ja toivomme että kivut viimein loppuisivat.

Iltaitkuja lukuunottamatta Mytty on oikein tyytyväinen ja aurinkoinen poika. Noin kuusiviikkoisesta asti olemme saaneet ihailla hänen keimailevaa hymyään ja vielä äänetöntä nauruaan. Poitsu tykkää hirmuisesti äitin itsekeksityistä hölmöistä lorutteluista ja niihin liittyvistä leikeistä. Loruja pitäisikin opetella lisää jottei poitsu kyllästy näihin höpinöihin.

Vuorokausirytmiäkin on jo alkanut muodostumaan. Päivät ovat hyvin toistensa kaltaisia. Aikamoinen iltakukkuja poitsu kylläkin on. Yöunille hän nukahtaa vasta puolenyön aikaan. Siihen toki vaikuttaa paljon se, että koliikki-itkut ajoittuvat myöhäiseen iltaan. Vaikka toinen siis olisikin jo aivan valmis yöunille, pitävät kivut hänet hereillä :(

Päivisin Myttynen nukkuu mieluiten vaunuissa ulkona. Hän veteleekin sellaisia neljän tunnin päikkäreitä vaunuissa pakkasesta välittämättä. Toki hänet myös puetaan hyvin lämpimästi. Poitsu tietääkin jo myssyä päähän vedettäessä että ulkoilemaan lähdetään. Silloin hän painaakin silmät kiinni ja nostaa kädet rennosti ylös ( kuten kuvassa ) ja vain odottaa että nostetaan vaunuihin nukkumaan.

Tänään meillä oli neuvola. Nyt kahden kuukauden ja neljän päivän ikäisenä meidän Pikku-Mytty on 57,4 senttiä pitkä ja painaa jo huimat 5660 grammaa. Kuukaudessa hänen painonsa on siis noussut puolitoista kiloa. Kyllä siis maito on maistunut :)

Pyhistä arkeen

Tässä vielä muutamia kuvia Joulusta. Vietimme neljä päivää vanhempieni luona, rentouduimme ja söimme hyvin (ja liikaa). Oli mukavaa viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Ehdin nähdä pikaisesti myös ystäviäni, jotka olivat myös saapuneet kotikaupunkiin omien vanhempiensa luokse.

Aatto oli yhtä hulinaa kun oli iso porukka koolla. Pukki kävi tuomassa tosi ison kasan lahjoja, etenkin lapsille. Myttynen sai paljon ihania ja tarpeellisia lahjoja, vaikkei niistä ymmärtänyt tuon taivaallista. Hän onkin vielä niin pieni että nukkui suurimman osan Joulusta. Tänä vuonna saikin äiti vielä availla paketteja hänen puolestaan.

Äkkiä se vain taas hurahti ohi. Aina sitä odotetaan ja siihen valmistaudutaan pitkään, sitten Joulu ja pyhät kiitää liian nopeasti. Tänä vuonna nyt erityisesti kun Joulu osui viikonloppuun. Maanantaiaamuna oli paluu arkeen kun Mies lähti töihin ja me jäätiin Mytyn kanssa kotiin sotkun ja pyykkivuoren keskelle. Hirveästi kertyy pyykkiä melkein viikossa. Eihän siinä muu auttanut kuin laittaa kone pyörimään, alkaa purkamaan kasseja reissun jäljiltä ja laittamaan tavaroita paikoilleen...

Syömisten suhteen aion palata heti arkeen ja ottaa itseäni niskasta kiinni. En aio odottaa vuoden alkuun aloittaakseni "laihdutuskuurin". En edes halua ajatella tätä kuurina, nyt on vaan herkuteltu tarpeeksi ja pitää alkaa syömään terveellisesti. Raskauskilot alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan, joten eiköhän niistä olisi aika päästä! Parhaani aion ainakin yrittää...

Hyvää Joulua

Enkeli taivaan lausui näin:

"Miks' hämmästyitte säikähtäin?

Mä suuren ilon ilmoitan

maan kansoille nyt tulevan."

Herramme Kristus teille nyt

on tänään tänne syntynyt,

ja tää on teille merkiksi:

seimessä lapsi makaapi."

Nyt Jumalalle kunnia,

kun antoi ainoon Poikansa!

Siit' enkelitkin riemuiten

veisaavat hälle kiitoksen.

Lapsena tehty aika symppis enkelikoriste roikkuu tänäkin Jouluna mummolan kuusen oksalla...

Tunnelmallista Joulua kaikille!

Tuiki tuiki tähtönen

Tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin suo katselen.

Korkealla loistat vaan, katsot alas maailmaan.

Tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin suo katselen.

Kaikki lapset maailman, tähtösiä katsovat.

Miettii, kuinkaa loistaa ne, maahan alas kaikille.

Kaikki lapset maailman, tähtösiä katsovat.

Nämä kauniit tähdenmuotoiset virkatut kateliinat on löytö kirpputorilta. Olin itse asiassa etsinyt sellaisia jo pari vuotta, kunnes vihdoin ne bongasin. Kaikki kuusi maksoivat yhteensä kaksi euroa! Tälläisistä löydöistä tulee aina niin hyvä mieli :)

Huomenna on Joulu :) Viikonloppuna alkanut flunssakin taitaa olla selätetty. Nyt on paljon paremmat fiiliksetkin kun ei väsytä enää niin paljon. Meillä on Mytyn kanssa laukut pakattuna ja lähdemme kohtapuoliin ajelemaan mummolaa kohti. Toivottavasti siellä ei ole kovin liukas keli tai kova liikenne. Kauhea lukea joka vuosi miten ihmisiä kuolee joululiikenteessä. Miksi ihmisillä on niin kauhea kiire aina?

Kolme yötä...

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen,

kun näin silmät tonttusen.

Kynttilätkin loistaa taas, ikkunoista katsellaan,

kun lunta hiljaa putoaa.

Iltasella rakensin mä pienen seimen huoneessain,

kun löysin vanhan pahvilaatikon.

Pöydään ääreen nukahdin ja vuoteeseen mut kannettiin,

kun unta näin; “Nyt joulu tullut on!”

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen,

kun näin silmät tonttusen.

Leivotaan ja siivotaan, kuusikin jo sulaa saa,

kun kolme yötä enää on!

Joulu on ihan kohta ja meillä on huusholli aivan sekaisin :( Olen flunssainen ja tosi väsynyt. Paljon en saa aikaan päivällä kun Mytynkin kanssa täytyy kuitenkin jaksaa seurustella. Onneksi sain joululahjat vihdoin valmiiksi viikonloppuna. Alkuviikosta oli tarkoitus laittaa koti joulukuntoon, mutta en taida jaksaa tehdä muuta kuin pienen raivauksen ja pahimpien pölyjen pyyhkimisen. Mehän kuitenkin menemme vanhempieni luokse aatoksi. Eihän tätä sotkua siis kukaan ole katselemassa.

Itse asiassa ajattelin, että voisimme poitsun kanssa lähteä jo ylihuomenna aamulla vanhemmilleni ja Mies voisi tulla perässä. Eikä kotiin paluullakaan ole mitään kiirusta. Ollaan rauhassa pari päivää Mytyn kanssa mummolassa ja nautitaan joulutunnelmasta. Siellä on äitini laittanut kodin kauniiksi, on koristeita, joulukuusi ja kaapit on täynnä herkkuja :) Siten ehtisi myös kerrankin viettää aikaa yhdessä perheen kanssa. Ja kuten jo aiemmin totesin, tulee se Joulu vähän vähemmälläkin hössöttämisellä...

Joulupukinpaja II

Kehdon lisäksi pajastani valmistui myös pari tilkkupeittoa ystävieni vauvoille. Tämän turkoosi-harmaan täkin kankaat valitsin Paa pii-putiikista tilaamani kissahelistimen mukaan. Sen aion kääräistä pakettiin täkin mukaan.

On ihanaa kun viime aikoina useat ystävistäni ovat saaneet vauvoja. Ja pari vauvaa on vielä alkuvuodestakin syntymässä. Kiva olla samaan aikaan samassa elämäntilanteessa. On aina joku, jolta kysellä neuvoja tai vain jakaa tunteita kun on vähän vaikeampaa.

Tähän toiseen täkkiin käytin hiukan vaaleampia ja herkempiä kankaita. Molemmat näistä ovat tulossa poikavauvoille, joita onkin syntynyt ystäväpiiriini paljon. Kaksi täkkiä minulla vielä on tekemättä. Ne ovatkin tulossa tytöille, joten pääsenkin vaihteeksi sommittelemaan suloisia vaaleanpunaisia kankaita :)

Joulupukinpaja

Kotimme ollut viime päivinä oikea joulupukinpaja. Mieheni on ollut pari päivää vapaalla, joten minulla on ollut hiukan aikaa mukavaan joulupuuhasteluun. Ompelukone on käynyt kuumana kun olen huristellut valmiiksi lahjoja, joiden teko on jäänyt viime hetkiin. Siskoni kolmevuotiaalle tyttärelle hankin kirpputorilta nukenkehdon, jonka maalasin männynvärisestä valkoiseksi. Kaunis kehto vaati ehdottomasti seurakseen kauniit petivaatteet. Valitsin tilkkukankaiksi sinisiä tytön lempivärin mukaan.

Pikku taiteilija

Viikonloppuna Myttynen pääsi taiteilemaan :) Halusimme tallentaa hänen pienet suloiset jalanjälkensä muistoksi vauva-ajasta. Löysin paikallisesta lastentarvikeliikkeestä valmiin pakkauksen, jolla sai helposti tehtyä kipsivaloksen poitsun askelista. Pakkaukseen kuului kipsijauhe ja kauniit kehykset johon valoksen pystyi suoraan tekemään. Ihan täydellistä jäljistä ei tullut, muttei haittaa yhtään! Aikas liikuttavat kuitenkin... Miten nuo jalat voivatkin olla noin pienet? Ja ihastuttavat mini-varpaatkin...

Lisäksi teimme vielä sormiväreillä jalanjäljet värilliselle kartongille. Nämä ajattelin laittaa poitsun vauvakansion väliin muistoksi.

Lumivalkoista

Eilisen päivän ja yön aikana on tullut ihan älyttömästi lisää lunta. Tällä seudulla sitä ainakin riittää kauniiksi kinoksiksi. Valitettavasti vain aurausmiehet ovat tainneet olla ylityöllistettyjä, joten kävelyteitä ei oltu pahemmin aurailtu. Vaunuja työntäessä sai välillä oikein tehdä töitä eteen päin päästäkseen. Kyllä saavat raskauskilot ( joita tuli kerättyä muutama ) kyytiä kun koko talven lykkii Myttyä vaunuissa kahdesti päivässä. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan! Ulos on mukava lähteä kun on näin ihana talvisää.

Ulkona on kauniin valkoista ja jouluista. Sisälläkin paljon valoisampaa kun vähäinen valo heijastuu hangista. Poltan jouluvaloja ja kynttilöitä jo aamusta iltaan. Onhan joulukin jo niin lähellä. Koristeita meillä ei paljon ole. Kaikki vanhat on pakattu laatikoihin ja säilytykseen vanhempieni autotalliin. Kaivelen ne sieltä sitten esiin ensi jouluksi uuteen taloon. Tänä vuonna koristeiksi saavat riittää kynttilät, joulukukat ja pari paperitähteä hyllyn päällä.

Talolla tapahtuu

Vauvan syntymästä johtuneen tauon jälkeen talollamme on alkanut jälleen tapahtua. Olemme aloittaneet oikein kunnon loppurutistuksen. Aiomme ahkeroida kaiken mahdollisen ajan, jotta pääsisimme viimein muuttamaan uuteen kotiin. JOS kaikki menee hyvin, se voisi olla mahdollista jo helmikuun aikana. Eli pari kuukautta enää!

Muurari sai kaakelitakkamme valmiiksi. Se on kyllä mielestäni tosi kaunis. Malli on Uuniseppien Sonaatti. Aika yksinkertainen ja siro, sopii hyvin olohuoneemme nurkkaan.

Uskon, että tulemme käyttämään takkaa paljon. Sekä lämmittämiseen että tunnelmaa tuomaan. Mikäs ihanampaa kuin nauttia tulen lämmöstä talvisen ulkoilun jälkeen. Ja pääsee paistamaan makkaraa omassa takassa :)

Tunnustus

Sain Sisustus Unelmia-blogin Johannalta ensimmäisen blogitunnustukseni :) Mahtavaa, kiitos Johannalle. Siitä tuli kyllä hyvä mieli. Mukava tietää että joku pitää höpötyksistäni... Aina on kiva huomata että joku on eksynyt tänne minunkin blogiini ja varsinkin kommentoinnit piristävät aina.

1. Save the image above and post it on your blog
2. Share the love with 12 fellow bloggers
3. Link the nominees
4. Let the nominees know they have been given the award by commenting on their blog
5. Share the love and link the person(s) who gave you the award.


Minulla on mahdottoman monta ihanaa blogia, joita seuraan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Sivupalkistani löytyy muutama. Siinäkin kuuluisi olla niiin paljon enemmän linkkejä, joita en vain ajanpuutteen ( saamattomuuden?) vuoksi ole saanut lisättyä. Pohdin millä perusteella sitten valitsisin blogit, joille tämän tunnustuksen antaisin? Päätin että annan tunnustukset uusille tai "pienille" blogeille. Siis helmille, joita suuret lukijamäärät eivät vielä ole löytäneet :) Alla siis muutamia suosikkiblogejani, joihin olen jotakin kautta eksynyt ja heti ihastunut. Toivottavasti näin joku muukin löytää jonkun uuden upean blogin, josta voi inspiroitua...

fallen for an old chair
ihanaa valkoista
kissatalon nuori emäntä
onni on
syksymäki

Tosiaan niin moni muukin tämän on ansainnut, siis mukaan saa sen myös napata :)


Ja vielä kiitos Johannalle tunnustuksesta. Hän on ainakin omansa ansainnut ahkeralla postauksellaan ja kauniilla kuvillaan heidän kodistaan :)

Kutsut

Tänään poitsun nukkuessa päiväunia olen askarrellut kutsuja hänen nimijuhliinsa. Jälleen kerran pitäydyin hyvin yksinkertaisessa mallissa. En ole kovin hyvä näpertelemään monimutkaisia tai moniosaisia kortteja. Yleensä joulu-, onnittelu- ja kutsukorttini ovat melko helppotekoisia. Tässä käytin valokuvaa poitsusta unipupu kainalossa. Liimasin sen vaaleanharmaalle pahville, sidoin ympärille vaaleansinistä silkkinauhaa ja ripustin vielä minikokoisen tutin roikkumaan korttiin. Aikas veikeä lopputulos mielestäni.

Nyt vaan suunnittelemaan juhlia. Mitähän sitä tarjoilisi? ...ja mitä niissä nimijuhlissa ylipäänsä tapahtuu? Eipä olekaan kokemusta kuin ristiäisistä...

Vinkkejä vastaanotetaan :)

Joulukranssi

Huomenna on jo ensimmäinen adventti. Jouluhan on jo ihan kohta! Tänä vuonna Joulu pääsi yllättämään minut, niin kuin ensilumi autoilijat :)  Vasta muutamia lahjoja olen ehtinyt hankkia. Yleensä käyn ostoksilla jo hyvissä ajoin, jotta Joulun lähestyessä voin keskittyä muihin valmisteluihin ja askarteluihin. Tänä vuonna aikani on mennyt vauvailuun, niin kuin tietysti pitääkin. Nyt pieni Mytty on kaikkein tärkein, tulee se Joulu vähän vähemmällä hössöttämisellä.

Muutamia pieniä askarteluita olen kuitenkin ehtinyt tehdä. Kuten niin monissa muissakin blogeissa on tehty, askartelin minäkin ovikranssin tuomaan Joulun tunnelmaa kotiin. Tai voiko sitä kutsua ovikranssiksi kun en sitä oveen laita? Asumme vuokra-asunnossa, joten en voi oveen naulaa lyödä. Eikä siinä muutakaan ripustusmahdollisuutta nähdäkseni ole. Tänä vuonna ovikranssimme siis ripustetaan eteisen seinään. ( Onko se siis seinäkranssi?)

 

Kranssi on tehty hyvin yksinkertaisesti ja nopeasti. Sopivasti siis pienen vauvan äidille :) Kiersin ensin valmiin pajukranssin ympärille silkki- ja pitsinauhaa. Lisäksi kiinnitin kuumaliimalla muutamia pieniä hopeisia kulkusia. Ja ei se mielestäni muuta kaipaa.

Ensimmäinen kuukausi

Niin tuli täyteen Mytyn ensimmäinen kuukausi. Mahdotonta, miten aika on voinutkin mennä niin nopeasti. Tänään neuvolassa Mytty mitattiin ja punnittiin. Hienosti hän onkin kasvanut. Pituutta venähtänyt kuukauden aikana 4,5 senttiä ja painokin noussut 600 grammaa. Kyllähän sen pojasta huomaakin. Posket ovat kuukaudessa kovasti pyöristyneet ja vastasyntyneen vauvan heiveröisyys vaihtunut jäntevyyteen.

Mytyn kasvun on kotona voinut huomata myös pikkuhiljaa sopivaksi käyvistä vaatteista. Alussa tuntui että pienimmätkin vaatteet olivat hänelle todella reiluja ja pyörivät päällä. Joitakin koon 50 vaatteita on jo jäänyt pieniksikin ja pitänyt poistaa käytöstä. Seuraavaksi täytyykin tehdä inventaario hankituista ja saaduista vaatteista ja kaivaa oikeat koot esiin ja käyttöön.

Säännöllistä vuorokausirytmiä Mytylle ei vielä ole muodostunut. Hän nukkuu, syö ja valvoo mielensä mukaan. Yleensä hän nukahtaa yöllä vasta yhden tai kahden aikoihin. Aamuisin sitten nukummekin ainakin kymmeneen. Mytyllä näyttäisikin olevan vieläkin sama rytmi kun vatsassa ollessaan. Silloinkin hän potkuillaan piti mamia hereillä öisin ja aamupäivisin vatsassa oli aivan hiljaista.

Ruokahalua pojalla tuntuu olevan rajattomasti. Rinnalla hän olisi vähän väliä ja monesti tulee ihmeteltyä, miten hänellä voikin taas olla nälkä. Toki osa rinnalle haluamisesta on varmasti vain läheisyyden halua. Poika kun tuntuu haluavan nukkua tissi suussa sylissä :)

Ensimmäiseen kuukauteen mahtuu älytön määrä vaihdettuja vaippoja ja paljon pukluisia vaatteita. Tuntuu että koko ajan ollaan pesemässä pyllyä ja vaihtamassa taas kerran puhdasta päälle...sekä äidille että pojalle. Onneksi vaatteita tuli hankittua reilusti, muuten pesukone saisi olla jatkuvasti pyörimässä. Nyt riittää sentään yksi koneellinen päivässä.

Mytty nauttii lämpimistä kylvyistä, hoitopöydällä köllimisestä ja vaunuilusta. Tuolloin hän on aina rauhallinen ja tyytyväinen. Lisäksi hän pitää silittelystä ja sylissäolosta. Varsinkin kun hänen kanssaan kävellään, keinutaan keinutuolissa ja pompitaan jumppapallon päällä.

Tälläistä ja paljon muuta on kuulunut meidän Mytyn ensimmäiseen kuukauteen. Mitähän kaikkea seuraavat kuukaudet tuovatkaan mukanaan?

Keinutuoli

Alkusyksystä ostin mökkipaikkakuntamme pienestä antiikkipuodista keinutuolin. Siinä on kiva istua ja keinutella vauvan kanssa.  Rauhallinen edestakainen liike tuudittaa pikkuisen hyvin uneen iltaisin. Monesti myös syötän häntä siinä.

Tarkoitus oli kunnostaa ja maalata se jo ennen vauvan tuloa, mutta jotenkin se aina jäi. En kai osannut päättää haluanko siitä valkoisen vai vaaleanharmaan? En siis tiedä oikein vieläkään. Nyt se on muuten musta mutta istuin on puunvärinen. Se ei tälläisenään oikein miellytä silmää.

Pidän keinutuolin päällä Mytyn lahjaksi saamaa lampaantaljaa sekä paria tyynyä, jotta siinä olisi mahdollisimman mukava ja pehmeä istua. Vauvan kanssa kun joutuu välillä istumaan pitkiäkin aikoja samassa asennossa.

Hetki itselle

Neljä viikkoa on kulunut vauvan syntymästä. Aika on mennyt uskomatonta vauhtia. Päivät täyttyvät syötöistä, vaipan ja vaatteiden vaihdoista, hyssyttelystä ja ulkoilusta... vauva-arjesta.

Olen kuitenkin yrittänyt ottaa joka päivä pienen hetken ihan vaan itsellenikin. Oli se sitten normaalia pidempi kuuma suihku tai saunominen, yksin kaupassa käynti tai suosikkini; blogimaailmaan uppoutuminen tuokioksi. Ne pienet hetket ja ihan muiden kuin vauva-asioiden ajatteleminen auttaa taas jaksamaan vähäunisia öitä.

Kaivoin kaapeista esille vanhat joululehdet, joita en ikinä raaski heittää keräykseen. Niiden lisäksi minua odottaa muutama tämän vuoden numero, joita en ole vielä ehtinyt avatakaan. Aika iso pino siis. Mytty nukkuu sopivasti päivän toisia päikkäreitään. On siis mamin oman tuokion aika. Sitten vaan kyntttilöitä palamaan, sohvalle makoilemaan, lämmintä mehua sekä pipareita evääksi ja hetkeksi joulun tunnelmaan uppoutumaan...

Kissahelistimet

Posti toi tullessaan veikeät PaaPii-Putiikista tilaamani kissahelistimet. Aivan ihanat! Toinen on siskoni pojalle joululahjaksi ja toinen meidän Mytylle. Mytty saa tietysti oranssi-raidallisen, joka muistuttaa hiukan oranssia Nappula-kissaamme.

Helistimissä on juuri sopivan kirkkaat värit, jotta vauva ne varmasti näkee. Kyllä Mytty ainakin jo hienosti seuraa esineitä katseellaan, kun niitä hänen kasvojensa edessä liikuttaa. Aina ei kohdistus kuitenkaan vielä mene täysin nappiin, vaan silmät sojottavat mihin sattuu tai menevät hullusti kieroon :)

Arvonta

Kylläpäs nyt on paljon arvontoja käynnissä eri blogeissa. Kivahan niihin on osallistua samalla kun käy kurkkimassa ihaniin blogeihin. Itselläni vaan on aina ollut surkea arpaonni. Olenkohan koskaan voittanut missään arvonnassa? Mieheni sen sijaan on varsinainen Hannu Hanhi, tuntuu olevan onnea minunkin puolestani, joten perheemme arpaonni on siinä mielessä tasapainossa :)

Nostalgiaa ja patinaa-blogissa on käynnissä arvonta 30.11 saakka. Voit voittaa tämän jouluisen viirinauhan. Käyhän kokeilemassa omaa arpaonneasi...

 Arvontaan pääset osallistumaan tästä.

Arvonta Sisustus unelmia-blogissa

Ihanassa Sisustus unelmia-blogissa on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa pehmoisen torkkupeiton. Arvonta jatkuu 30.11. saakka. Käy osallistumassa ja ihastele samalla Johannan kauniisti sisustettua kotia. Arvontaan pääset tästä.

I love dad

Eilen mieheni pääsi viettämään ensimmäistä isänpäiväänsä. Varmasti päivä oli hänelle tärkeä ja mieleenpainuva. Minullekin oli tärkeää juhlistaa päivää, halusin muistaa miestäni lahjalla ja herkuilla. Mytylle olin hankkinut päivään sopivan "I love dad"-paidan. Mieheni yllättyi ja ilahtui siitä kovasti. Tosi vekkulilta Mytty paidassaan näyttikin.

Päivän vietimme minun vanhempieni luona, jonne oli saapuneet myös mummoni ja siskoni perheineen. Äitini oli tehnyt lempiruokaani lapinpataa, josta tapani mukaan söin itseni aivan ähkyyn :) Toisten tekemä ruoka nyt vaan maistuu aina niin vastustamattoman hyvälle. Ja miten olikaan juhlaa istua valmiiseen pöytää ja syödä rauhassa kahta kättä käyttäen, kun Mytylle riitti sillä välin sylittelijöitä.

Siskoni viisikuukautinen poika näytti jättiläiseltä Mytyn rinnalla. Noin nopeastiko ne vauvat aina kasvavat noin isoiksi, ihmettelimme porukalla? Voi ne ovat niin vähän aikaa ihan pieniä...

Illalla herkuttelimme mieheni kanssa kaksin vielä suklaakakulla ja alkoholittomalla kuohuviinillä, ja mieheni sai avata pakettinsa. Päivä oli ollut oikein mukava, ja kun Mytty vielä nukahti yöunillensa ilman jokailtaista mahakipu-itkua, tuntui se täydelliseltä :)

Lampaantaljalla

Mytty sai lahjaksi mieheni kummitädiltä ihanan aidon lampaantaljan. Kyllä siinä nyt kelpaa makoilla. Jos ensi talvi on yhtään viime talven kaltainen, tulee taljalle todella käyttöä. Se antaa ihanasti lisälämpöä vaunuissa ja kotona lattialla köllötellessä. Talja oli myös omalla hankintalistalla ostoksista vauvaa varten, joten olin todella iloisesti yllättynyt kun sellainen sitten paljastuikin paketista. Mistä kummitäti osasikin valita näin upean lahjan. 

Arvonta PaaPii blogissa!

PaaPii blogissa on vielä parin päivän ajan käynnissä arvonta. Käy siis nopeasti osallistumassa niin saat mahdollisuuden voittaa alla olevan ihanan palkinnon. PaaPii tuotteet ovat muutenkin tutustumisen arvoisia. Aivan mahtavia kuoseja ja väreja kekseliäissä uniikeissa lastentuotteissa. Suosittelen! Blogiin ja arvontaan pääset tästä.

Ulkoilemassa

Tänään olimme ensimmäistä kertaa Mytyn kanssa ulkoilemassa. Itsekin siis pääsin ulos kahden viikon sisällä olon jälkeen :) Mitä nyt postilaatikolla olen käynyt tai roskia viemässä. Kyllä teki hyvää hengittää raikasta ulkoilmaa. Mitään pitkää lenkkiä emme toki vielä voineet tehdä. Mytty kun on vielä niin pieni ja itsellänikin toipuminen kesken. Meidän täytyy aloitella ulkoilu vähitellen matkaa pidentäen.

Asuntomme on vain kivenheiton päässä järven ja kanavan rannasta, jossa on kauniit ulkoilureitit. Sinne suuntasimme taas kävelemään, niin kuin mielellämme teemme.

Vesi on jotenkin niin rauhoittava elementti. Minulla ainakin mieli lepää ihan eri tavalla veden äärellä liikkuessa. Olemme mieheni kanssa molemmat horoskoopiltamme Kaloja, johtuukohan se siitä :) Vesihän on kalojen luontainen ympäristö. Eipä sillä, että horoskoopeista paljon tietäisin tai ymmärtäisin. Niitä lukiessa vaan aina tuntuu, että jokin totuus tässäkin piilee...

Pojan horoskooppimerkiksi tuli Vaaka. Täytyykin käydä lukaisemassa millaisia luonneanalyyseja heistä löytyy. Paras ystävänikin on merkiltään Vaaka. Jos pojalle tulee joitain samoja luonteenpiirteitä kuin hänelle, olen oikein onnellinen :)

Vieraita...

on ravannut vauvaa ihastelemassa. Kaikki lähimmät sukulaiset ovat tietysti halunneet pienen heti nähdä, eikä sitä iloa voi heiltä oikein kieltääkään :) Tupa on täyttynyt iloisesta hyörinästä ja Mytty on nukkunut kaiken keskellä autuaan tietämättömänä kaikesta ja oikein tyytyväisenä. Häntä ei pieni meteli näköjään haittaa. Ja miksi haittaisikaan, onhan hän tottunut koviin ääniin jo masussa ollessaan. Äiti kun on hänet aivan raskauden viime päiviin asti kantanut mukanaan raksalle.

Mytty on saanut paljon ihania lahjoja ja ovatpa vieraat tuoneet mukanaan myös ruokaa ja herkkuja meille vanhemmillekin. Aivan mahtavaa, kiitos siitä heille :) Kaikista upeista lahjoista tässä yksi suosikkini: Pentikin iso pupu. Tästä tulee varmasti suosittu unikaveri kun Mytty hiukan kasvaa. Nyt se on vielä noin tuplasti hänen kokoisensa.