Baby shower

Rakkaat ystäväni järjestivät minulle sunnuntaina vauvakutsut. He ilmestyivät oven taakse koristeiden, herkkujen ja lahjojen kanssa. Aikasta luksusta, kyllä ystävät on ihania!

Tarjolla oli niin makeita herkkuja kuin suolaisiakin. Ja niin runsaasti, että niitä riitti vielä eiliselle ja tällekin päivälle. kelpaa mulle, herkut on maistunut viime aikoina. Pitäähän sitä kerätä voimia synnytykseen :)

Kiitos rakkaat ystävät juhlista!

Kaikki valmiina

Nyt taitaa viimein kaikki vauva-valmistelut olla tehtynä. Hoitopöytä kannettiin vaatehuoneesta alakerran aulaan. Se on nyt vessaa vastapäisellä seinustalla, portaiden alla. Siitä on varmaan ihan kätevä siirtyä peppupesulle vessaan. Parempaakaan paikkaa ei oikein ollut. Luulen että ajaa asiansa sen puolisen vuotta jolloin hoitopöytää ylipäänsä tarvitaan.

Hoitopöydän yläpuolelle kiinnitin Ikean pörriäis-mobilen. Se on aikanaan jo Mytylle hankittu. Hän ainakin tillitti sitä kiinnostuneena vaipanvaihdon yhteydessä. 

Cittarista löytyi ihanat turkoosit säilytyskorit, joihin sain kätevästi vaipat, peppupyyhkeet, harsoliinat ja muut tarvikkeet. Väri on just sama mitä olen suunnitellut vauvan omaan huoneeseen. Ne sopii siis myöhemminkin sisustukseen ja tulee varmasti tarpeeseen vaikka lelujen säilytyksessä. 

Sairaalalaukkukin on nyt pakattu valmiiksi. Viimeiset tavarat lisäsin kiireesti eilen illalla kun taas tuntui että kohta mennään. Mulla on nyt monena iltana alkanut supistella kivuliaasti. Ja aina olen ollut varma että nyt se alkoi. Mutta sitten ne on taas hiipuneet kun olen rauhoittunut ja laittanut esim Myttyä nukkumaan. Kauhealta tuntuu kun koko ajan on pieni jännitys päällä, joko nyt-joko nyt-joko nyt...

Vauvan kotiutumisvaatteet on myös katsottu valmiiksi. Turvakaukalon voisi vielä nostaa esille että mies sen sitten varmasti löytää :) Hankala taas miettiä, että mitä sellainen pieni vastasyntynyt tarvitsee päälleen kotimatkalle. Pitäisikö tuohon vielä lisätä joku lämmin puku tai viltti jos onkin ihan erilainen ilma kun nyt? Ja villasukat varmaan...

Nyt sitten vaan odotellaan milloin pieni päättää ilmoittaa saapumisestaan. Toivottavasti pian alkaa tapahtua. Ehtii muuten jännitys nousta liian suureksi. Pysykää kuulolla!

Äitiyslomalla

Ohhoh, tulipas pitkä bloggaustauko. Syynä siihen on armoton väsymys. Mitään ylimääräistä en ole jaksanut tehdä. Olen nyt raskausviikolla 34+ ja olo alkaa olla jo melko raskas. Hemoglobiini on matala ja verenpaineet samoin. Huimaa ja pyörryttää ja väsyttää. Huoh. Vatsakin on jo sen verran kookas että hankaloittaa nukkumista ja oikeastaan kaikkea muutakin. Liikuntakin on jäänyt supistelujen vuoksi kokonaan ja olo on varmaan senkin vuoksi nuutunut.

Tänään alkoi äitiysloma. Eihän se kohdallani suurta muutosta mihinkään tuo, kun en ole tässä välissä töissä ollut, mutta kuitenkin. Kertoo että loppusuora häämöttää. Pitäisi varmaan laitella vauvan tarvikkeet kuntoon. Tai kaivella lähinnä kaappien perukoilta esille. Kaikki tarvittava meillä varmaan on hankittu jo Mytyn aikaan. Sänkykin odottaa jo makuuhuoneessa pikku-tuhisijaa. Pitäisi vielä miettiä miten se sijoitetaan. Myttyhän nukkuu edelleen meidän vieressämme, joten hänenkin sänkynsä on meidän sängymme vieressä. Vauvansänky laitetaan sitten varmaan toiselle puolelle. Onkin sitten makkari yhtä isoa sänkyä. Onneksi on tarpeeksi iso makkari että kaikki mahtuu :)

Pienenpienet vauvanvaatteet olen jo pessyt ja viikkaillut lipastoon odottamaan käyttäjäänsä. Voihan liikutus, miten se suloisia ne onkaan. Onko toi meidän Myttykin tosiaan ollut joskus noin pieni? Ei voi käsittää... Katsokaa nyt tätäkin.. Miten koko 50 voi näyttää noin pikkuruiselta. 

Hoitopöydällekin pitäisi keksiä hyvä paikka. Ja jossain vaiheessa pakata sairaalalaukku valmiiksi. Kun eihän sitä koskaan tiedä milloin vauva päättää saapua. Jotenkin musta tuntuu että saattaa tulla jo ennen laskettua päivää... Kaikkea tälläistä pientä puuhastelua on jäljellä, mutta muuten ollaan valmiita vauvan tuloon. Jos siihen nyt koskaan voi olla täysin valmis. Pikkuisen on synnytyskin alkanut jo jännittää. Yritän olla ajattelematta koko asiaa. Onneksi on tuo touhukas Mytty jonka kanssa päivät kyllä kiitää eteenpäin. :)

Kevätfiilis

Ihanan keväinen pääsiäisvapaa takana päin. Ulkoiltiin paljon, kaivettiin pyörät esiin varastosta, herkuteltiin (liikaa) ja oltiin vaan. Mies pamautti parit listat paikoilleen mutta muuta raksausta ei sitten tehtykään. Ei jaksettu ahertaa, vaan haluttiin nauttia vapaasta. Ehtiihän tuota.

Ilma oli koko pääsiäisen aivan upea. Aurinkoa riitti, ja lämpöäkin sen verran että takapihan terassi suli lumesta. Pieni potkumopoilija pääsi hurjastelemaan siinä ympäri-ympäri-ympäri. Ja voi sitä riemua, kun pääsi vihdoin hiekkaleikkeihin. Autotallin edustalta tuli juuri sen verran hiekkaa näkyviin että siihen pystyi perustamaan kunnon kaivurileikit.

Olo on niin pirteä kun on saanut oikein kunnon annoksen aurinkoenergiaa. Hirveästi tekisi mieli järjestellä kotona nurkat kuntoon, karsia turhaa tavaraa ja pestä ainakin noi karsean näköiset ikkunat. Varmaan jotkut raskaushormonit saa tälläistä pesänrakennusfiilistä aikaan. Raskaus on nyt edennyt viikolle 33. Voisi jo ehkä sanoa että loppusuora häämöttää. Ja hyvä niin, tuntuu ettei jaksaisi oikein odottaa enää pikkusen saapumista. Ja toisaalta on alkanut myös vähän jännittää. Miten kaikki menee synnytyksen suhteen ja millainen murunen sieltä saapuukaan? Hui kauhistus :)

Pääsiäisenä herkuteltiin niin paljon, etten edes lopulta valmistanut kaikkia jälkkäreitä mitä olin suunnitellut. Mytyn nimppareiden kunniaksi tein sitten tälläisen pääsiäiskakun johon aineet oli varattu. Kyllähän nuo herkut ja suklaamunat maistuu vaikka pääsiäinen menikin jo...

Valkosuklaakuorrutettu kakku

2dl kermaviiliä
4rkl omenahilloa
2,5dl sokeria
150g margariinia sulatettuna
4,5dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1tl vaniljasokeria

100g valkosuklaata
0,5dl kermaa

Sekoita kermaviilin joukkoon omenahillo, sokeri, jauho-sooda-vaniljasokeri ja sulatettu rasva. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaada jauhotettuun vuokaan, joko kuivakakkuvuokaan tai irtopohjavuokaan. Paista uunissa alatasolla 175c noin tunti.



Anna kakun jäähtyä ennen kuorruttamista. Sulata suklaa mikrossa. Lämmitä kerma mikrossa ja kaada suklaan sekaan. Kuorruta kakku ennen kuin suklaa liiaksi jämähtää. Laita hetkeksi jääkaappiin jähmettymään.

Odotusta

Uuden vuoden aloitus tarkoittaa minulle ainakin odotusta. Sitä tulee pohdittua mennyttä vuotta ja sitä mitä uudelta vuodelta odottaa. Uusi vuosi tuntuu aina niin virkistävältä. Sitä voi aloittaa asioita puhtaalta pöydältä. Harrastuksia, opiskelua, kuntoilua, ruokavaliota...tuleehan sitä aina jotain luvattua itselleen ja muillekin. Vaikkei edellisenä vuotena olisi tapahtunutkaan mitään erikoista saati sitten raskasta tai ikävää, on se silti jotenkin puhdistavaa jättää taakseen. Tuntuuko teistä siltä?

kuvat: www.pinterest.com

Itse odotan tätä jo alkanutta vuotta taas ihan innolla. Odotan kevättä. Heti kun joulu ja uusi vuosi on jäänyt taakse alkaa tuntua jotenkin keväiseltä. Ihan hassua. Vastahan tässä on kunnon talvikelit ja kovimmat pakkaset varmaan edessä päin.

kuva: www.homedit.com

Joulukoristeet ja kuusi on raivattu pois jo päiviä sitten. Joitakin tähtiä vielä jätin sinne tänne. Ja valot saa kyllä olla kunnes luonnonvalo taas lisääntyy ulkona. Nyt jo huomaa ettei ilta pimene ihan niin ajoissa kun joulun alla. Ihanaa, kohta se kevätaurinko alkaa paistaa. Hirveästi tekisi mieli sisustaa kotona. Jotain ihania vaaleita ja heleitä värejä kaipailisin. Turkoosia tai pinkkiä... 

kuvat: www.pinterest.com

Kotona kaikki näyttää niin... tylsältä. Jotain pitäisi keksiä. Maalata vaikka joku seinä tai jotain. Onneksi on tuo yläkerran aula jota voin nyt laitella. Torstaina olisi tarkoitus käväistä siskon kanssa Ikeassa. Jospa sieltä tarttuisi mukaan jotain uutta ja piristävää. Ja ainahan sieltä kaikenlaista kyllä tuppaa tarttua :)

Onhan tässä sitten vielä tämäkin odotus... :) Puoliväli on nyt juuri ylitetty. Maha alkaa jo ihan kivasti näkyä. Ihan erilainen raskaus ollut tähän asti kuin ensimmäinen. Eka kolmannes oli ihan hirveätä pahoinvointia ja sen jälkeen alkoi armoton hormonaalinen migreeni ja väsymys. Nyt on jo vähän helpottanut. Ehkä tämä on nyt sitä seesteistä keskiraskautta kun voimat on palautunut eikä mahakaan vielä haittaa menoa. Täytyy nyt nauttia tästä olosta ennen kuin tilanne taas muuttuu...

Heipat täältä ja mukavaa alkanutta viikkoa!

Odottavan aika on pitkä...

...todella pitkä. Mitä lähemmäs laskettuaika tulee, sitä pidemmältä vielä jäljellä oleva aika tuntuu. Onneksi sentään rakennuksella aika lentää. Siellä ahertaessa ei ehdi ajatella lähestyvää synnytystä, joka kieltämättä hiukan jännittää. Voimat alkavat vain olemaan aika rajalliset tässä vaiheessa, laskettuun aikaan kun on enää alle kaksi viikkoa. Pakko pitää välissä lepopäiviä ja olla kotosalla, vaikka mies puurtaakin pitkää päivää uutta kotia rakentaen.

Yksin kotona ollessa ajatukset pyörivät vain yhden asian ympärillä. Ja hyvä tietysti niin, valmistautuminen tulevaan synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan onkin tärkeää. Mieli on niin herkkä, että pieniä vaatteita hypistellessä ja vauvan sänkyä pedatessa kyyneleet nousee väkisin silmiin. Ei jaksaisi odottaa enää pienen näkemistä... Työhuoneen nurkassa hoitopöytä on valmiina, vaatteet siisteissä nipuissa lipastossa ja makuuhuoneessa vauvansänky odottaa pientä tuhisijaa. Voi muruni, tulisit jo!



Sairaalalaukun pakkaamista...

Tänään on vähän yli kolme viikkoa laskettuun aikaan. Hyvä aika pakata sairaalalaukku valmiiksi odottamaan. Pakkaan yleensä hyvissä ajoin, mihin tahansa olenkin lähdössä. Lomamatkoja varten laukku on aina pakattuna jo muutamia viikkoja etukäteen. Minusta on ihanaa valmistautua kunnolla etukäteen ja päästä jo hyvissä ajoin matkafiilikseen...Se voi tietysti olla merkki liiasta neuroottisuudesta :)

Nyt varsinkin tuntuu siltä, että haluan kaiken tarvittavan olevan valmiina lähtöön. Kun eihän tästä vauvelista koskaan tiedä, milloin päättää tulostaan ilmoittaa. Ja millä vauhdilla.

Mitäs sinne laukkuun sitten tarviikaan pakata? Kai ajattelin ottaa jonkin olo- ja yöasun, kirjan, pesuvälineet ja vauvalle kotiutumisvaatteet. Ei kai siellä muuta.. Jos sitten vielä jotain pientä evästä. Poitsulle olen valinnut alla olevat vaatteet. Pitkähihainen kietaisubody, puuvillaneuletakki ja -housut, sukat ja tumput, villatöppöset ja -tumput sekä fleesepuku kevyellä toppauksella. Niin ja kaksi eri kokoista puuvillahattua, kun en yhtään osaa arvioida oikeaa kokoa. Jos ilmat pysyvät samanlaisena luulen tämän olevan hyvä varustus. Tietysti jos kovasti kylmenee pitää puku varmaan vaihtaa toppapukuun? Vai onko se sitten liian kuuma vauvalla autossa? Äh kun tämä onkin hankalaa...

Äitiyslomalla

Ihanaa, tänään alkoi äitiyslomani. Nyt on enää viisi viikkoa laskettuun aikaan. Loppuajan aion keskittyä lepäilyyn, ulkoiluun ja kaikkeen mukavaan pieneen puuhasteluun. Pari tilkkutäkkiä on työn alla ja yksi virkkaustyökin... Aion nauttia olostani ja rentoutua oikein kunnolla, kerätä voimia tulevaa varten.

Vauvaa varten kaikki onkin jo valmiina. Pienet vaatteet on pesty ja lajiteltu lipaston laatikoihin, hoitopöytä, vaipat ja tarvikkeet hankittu, turvakaukalo odottamassa kyytiläistä :) Tänään posti toi Saksasta tilatut Gessleinin vaunutkin viimein. Niitä jo ehdittiin hiukan odotella ja peräänkin kyseltiin. Mutta nyt täällä ja ainakin näin pienen tutkailun jälkeen vaikuttavat juuri niin hyviltä kuin odotinkin :) Malli alla oleva Vision S.



Olen päässyt etukäteen vaunuja koeajamaan ystäväni tyttären kanssa ja ihastuin niiden keveyteen ja ketteryyteen. Vaunujen hinta vaan tuntui huimaavalta, mutta onneksi mieheni löysi saksalaisen nettikaupan jonka kautta tilaamalla säästimme pari sataa euroa.

Pyykkipäivä

Voiko pyykkinaru enää suloisemmalta näyttää? Ihan tässä sydän käpertyy käppyrälle... Enää on kuusi viikkoa laskettuun aikaan, aika on mennyt mielettömän nopeasti. Vastahan tein positiivisen testin, ystävänpäivänä. Silloin lokakuuhun tuntui olevan iäisyys, nyt se onkin jo edessä ennen kuin huomaankaan...