Syntymäpäivä

Tänään on vietetty allekirjoittaneen syntymäpäiviä <3 Kolkyt-yksi tuli täyteen... hui kun kuulostaakin jo aikuiselta. Tänä(kin) vuonna juhlittiin rauhallisesti, sukua ja naapureita kävi kaffeella. Viime vuonna piti itseasiassa juhlia railakkaasti pyöreitä vuosia mutta parisen viikkoa aiemmin saimme tietää Myttysen olevan tuloillaan ja juhlinta vaihtui hiukka rauhallisempaan tyyliin. Paras syntymäpäivälahjani tuo vauva-uutinen tietysti on ollut tähän mennessä.

Eilen pojan iltanokosten aikaan minulla oli oikein leivontalinjasto käynnissä. Tunti oli aikaa tämän päivän valmisteluihin mutta se riitti justiinsa omenapiirakan, suklaamuffinsien ja kookoskeksien leipomiseen. On ollut ylimääräinen aika hiukan vähissä kun Mytty on jostain syystä pistänyt isänsä koville viime aikoina. Ensin ei isi kelvannut nukuttajaksi, sitten ei isi saanut enää vaihtaa yökkäriäkään iltaisin ja kaiken huippuna isi ei saa enää edes iltapuuroa syöttää. Vain mami kelpaa iltatoimien suorittajaksi. Se taas tarkoittaa sitä ettei miehen myöhäisen töistäpaluun ja iltatoimien välissä oikein ole rakoa äidin omille puuhasteluille. Jos jotain aikoo saada tehtyä on se parasta ajoittaa iltanokosten ajaksi. Silloin tuleekin sitten viuhdottua kauhealla vauhdilla rästihommia.

Kaikenlaiset nopeat kokkailut ja leipomukset ovatkin suosikkejani. Nämäkin suklaamuffinsit oli tosi helppo ja nopea tehdä. Ainekset vaan sekaisin ja uuniin. Nopeaa ja niin hyvää. (Hienot yläkulman muffinsien koristelut kummitytön käsialaa...) Kookoskeksit oli muuten positiivinen yllätys. Resepti oli nimittäin gluteeniton, naapurillani kun on rajoitettu ruokavalio. Nekin oli niin helppo tehdä, ja tuli tosi hyviä. Jos siis pitää kookoksesta.. kekseihin tuli kookoshiutaleita, sokeria, kananmunaa ja rasvaa. Tehtiin vähän kuin kaurakeksit mutta kookoshiutaleista. Niistä tuli ihanan rapeita, ja sellaisia tahmeita keskeltä.. namnam.

Kahvittelujen, vieraiden poistumisen ja paikkojen raivauksen jälkeen alkoikin taas pojan iltapuuhat ja nukkumaan laittaminen. Hän on ollut aika rauhaton iltaisin ja nukkumaan meno on aika vaivalloista. Ei osaa vauva rauhoittua vaikka kuinka väsyttää. Tuntuu että pieni oikein pinnistelee pitääkseen silmiä vielä hetken auki. On se maailma niin ihmeellinen ja opittavaa niin kauhean paljon... Monta kertaa jo näytttää että nyt hän viimein nukahti mutta hetken päästä silmät on taas aivan auki ja kädet hiutoo mahdottomasti. Ehkä niitä nyt täytyy käyttää ja harjoittaa yötä myöten kun on viimein niitä oppinut hallitsemaan.

Tunti sitten poika viimein rauhoittui ja minäkin sain luvan rentoutua. Mieskin painui nukkumaan mutta itse halusin vielä tulla kurkkimaan mitä blogimaailmaan kuuluu. Nyt kyllä tuntuu siltä että minunkin on parempi luovuttaa ja painua itsekin nukkumaan. Seuraava syöttö kun on noin 24 aikoihin...

Tää siis kuittaa ja toivottaa hyvät yöt teille.. ja hyvää syntymäpäivää minulle <3


Ai niin ja tervetuloa lukijaksi Satsuma ja Kirsi, jos en vielä ollut sitä sanonut :)