Kukkuu Kissanminttutieltä

Heipparallaa vaan kaikille. Jokohan sitä uskaltais kirjoitella että "blogitauko ohitse"? Johan tässä on puoli vuotta vierähtänytkin :) Aina kun olen ajatellut, että olispas kiva vähän bloggailla ja käydä kurkkimassa muidenkin blogeihin, niin joku pikku vitsaus tyyliin vatsatauti on vienyt totaalisesti voimat ja huomion muualle. Minin kolme kuukautta-postauksessa kerroinkin että meille syntyi kesäkuussa sellainen hiukan vaativampi neitokainen. Vatsavaivaa ja unettomia öitä on riittänyt ihan kiitettävästi. Ja tietty ne normaalit hampaiden puhkeamis-itkut ja opettelen konttaamaan-yölläkin-itkut ja en-nyt-tiedä-mitä-ränkätän-itkut siihen päälle. Juu, voin todeta että mihinkään ylimääräiseen ei ole ollut aikaa eikä voimia. Aikalailla elämä pyörinyt tässä kotikulmilla lasten kanssa. Eikä siinä mitään pahaa olekaan, aina ei tarvitse täyttää arkea kaikella ylimääräisellä. Varsinkaan jos siihen ei ole voimia just silloin. Olen ajatellut että aika aikaansa kutakin, ei nämä vauva-ajan haasteet ikuisesti kestä. Vauva-vuosikin on kohta jo historiaa ja Ministä tulee ei-niin-mini...

Muutenkin nyt viime viikkoina kevätauringon paistaessa ihanan kirkkaana on alkanut tuntua et oikein pursuan energiaa. Hirveä hinku tehdä jotain: ommella, laitella kotia ja pihaa, istuttaa jotakin jonnekin, askarrella... askarteluintoa olenkin päässyt nyt purkamaan Mytyn kanssa virpomisvitsoihin. Tällä hetkellä ruokapöytämme näyttääkin aika kaaokselta. Monenlaista pääsiäiskoristetta on valmistumassa.

Sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä virpomaan. Mytty luetteli melkein kymmenen paikkaa jonne haluaa mennä, joten päätin että askartelu aloitetaan ajoissa. Kolme ja puoli-vuotias ei jaksa kerralla tehdä kuin korkeintaa kaksi oksaa. Joten jos tekis joka päivä muutaman, niin eiköhän ne valmistu sunnuntaiksi. Toki autan häntä, mutta periaatteessa haluan, että hän tekee joka oksaan jotain itse. Ettei mene ihan äidin omaksi pakertamiseksi. Aika hienoja oksia ollaankin jo saatu aikaiseksi. Noi metallinhohtaiset teipit osoittautui aika nopeaksi ja käteväksi koristeeksi. Niitä on Myttykin osannut itse kiinnittää. Ja hyvältä näyttävätkin, vai mitä?

Että semmosta täällä nyt. Toivotaan ettei seuraavaa kertaa tartte odottaa puolta vuotta :) Saa muutes laittaa kuulumisia! Ja yritän päästä teidänkin blogeihin katsomaan, mitä olette touhunneet puoli vuotta. Saattaa kyllä kestää hetki, kun plärään kaikki suosikit ja tutut läpi :)

OIKEIN HYVÄÄ KEVÄTTÄ