Juhlissa meillä tarjottiin tuulihattuja lohitäytteellä, palttoonnappeja sieni- ja kinkkutäytteellä, juustokakkua, mokkapaloja ja tietysti täytekakkua. Täytekakun taiteilimme mieheni kanssa nallenpään muotoiseksi ja värjäsimme elintarvikevärillä vaaleansiniseksi. Synttäripoika ei oikein kakusta välittänyt. Hän söi vain kermat päältä :)
Mytty sai ihania lahjoja: paljon pikkuautoja, palikoita, väriliidut ja Muumi-astioita. Pikkuautot pääsi heti leikkeihin ja ovat olleet ahkerassa käytössä siitä asti. Niillä pöristellään heti aamulla ja viimeiseksi illalla.
Juhlapäivä herätti myös aika suuria tunteita itselläni. Ajatella, tuo pieni on ollut meillä jo vuoden. Ihanaa, hauskaa, opettavaista ja rankkaa on ollut. Vuoteen on mahtunut niin paljon. Pienestä tuhisijasta on kasvanut pieni poika joka osaa ja keksii vaikka mitä. Hauskuttaa äitiä ja keimailee peilikuvalleen, höpöttää omalla kielellään käsittämättömiä juttuja, halii kisuleita ja hihkuu ilosta kun isi tulee töistä kotiin. Ihana oma Mytty!
Niin se aika kiitää,meidän neiti täyttää ensi viikolla 8-vee ja musta tuntuu että vastahan se syntyi=D Tuo on niin ihanaa aikaa vaikka olenkin sitä mieltä että lapsi on aina parhaassa iässä=D Jännä juttu miten ennen lapsen syntymää ei oikein osaa kuvitella millaista on olla äiti ja lapsen syntymän jälkeen ei taas osaa kuvitella elämää ilman äitiyttä,ihan maailman parasta "hommaa"...Onnea suloiselle 1-veelle!
VastaaPoistaOnhan tämä äitiys tosiaan maailman paras homma, kaikkine kamaluuksineenkin. Viime yönä valvoin taas pojan kanssa neljä tuntia, kun raasu tekee neljää ylähammasta samalla kertaa. Molemmat oltiin ihan poikki, mutta kun ei pieni saanut kivulta nukuttua. Kun hän rättiväsyneenä viimein nukahti kainaloon, jäin itse vielä hetkeksi tuijottelemaan, miten hän voikin olla niin mahdottoman suloinen :)
VastaaPoista