...todella pitkä. Mitä lähemmäs laskettuaika tulee, sitä pidemmältä vielä jäljellä oleva aika tuntuu. Onneksi sentään rakennuksella aika lentää. Siellä ahertaessa ei ehdi ajatella lähestyvää synnytystä, joka kieltämättä hiukan jännittää. Voimat alkavat vain olemaan aika rajalliset tässä vaiheessa, laskettuun aikaan kun on enää alle kaksi viikkoa. Pakko pitää välissä lepopäiviä ja olla kotosalla, vaikka mies puurtaakin pitkää päivää uutta kotia rakentaen.
Yksin kotona ollessa ajatukset pyörivät vain yhden asian ympärillä. Ja hyvä tietysti niin, valmistautuminen tulevaan synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan onkin tärkeää. Mieli on niin herkkä, että pieniä vaatteita hypistellessä ja vauvan sänkyä pedatessa kyyneleet nousee väkisin silmiin. Ei jaksaisi odottaa enää pienen näkemistä... Työhuoneen nurkassa hoitopöytä on valmiina, vaatteet siisteissä nipuissa lipastossa ja makuuhuoneessa vauvansänky odottaa pientä tuhisijaa. Voi muruni, tulisit jo!
Todella suloinen tuo sänky. Kiirehän se yleensä tulee saada se oma pieni viereen. Pitkiä ne viimeiset viikot. Mutta eiköhän siinä sängyssä kohta tuhise pieni sievä nyytti. :)
VastaaPoistaMinulla ei auennut kuvat, mutta nautin kyllä tekstistäsi kovasti. Ihanaa aikaa elät! Oikein sydäntä lämmittää...pieni, lämmin, tuhisija pian kotona <3
VastaaPoistaKaikkea hyvää toivotan päiviisi!
-Marie-
Kitos Miia ja Marie,
VastaaPoistakai tämä loppuajan hermoilu ja malttamattomuus on kaikille tuttua :) Ja näyttää päivä päivältä pahenevan...