Pikku-Mytty 2kk

Mytylle tuli ikää täyteen kaksi kuukautta joulun aatonaattona. Iso poika siis jo :) Hän on kuukauden aikana kasvanut kovasti ja oppinut vaikka mitä uusia taitoja. ( Kuten esimerkiksi kielen näyttämisen...)Noin viiden viikon iässä oikein huomasi miten hänen silmänsä avautuivat maailmalle. Hän alkoi katsomaan tarkasti silmiin sylissä olleessaan ja hämmästeli silmät suurina kaikkia kodin esineitä. Sen jälkeen hän on alkanut viihtymään lattialla jumppakaaren alla töllistelemässä siitä roikkuvia ötököitä. Hän hihkuu niille ja huitoo niitä käsillään välillä oikein onnistuneesti.

Päätään poitsu kannattelee jo tosi hienosti. Ja kovasti hän sitä haluaakin harjoitella. Sylissäkin pitää kokoajan pöngätä päätä pystyyn. Vauva-asennossa häntä ei enää saakaan kantaa ollenkaan, hän haluaa nähdä kunnolla ja olla pystymmässä.

Massukivut ovat vaivanneet poitsua siitä lähtien kun hän oli noin kahden viikon ikäinen. Kuukauden iässä ne katosivat viikoksi tullen takaisin entistä pahempina. Kai tätä koliikiksi voisi kutsua. Iltaisin kellontarkasti alkaa korviasärkevä raastava huuto, johon ei auta sitten mikään. Kaikki on kokeiltu; hyssytelty, kanniskeltu, eri asennot, vaunuttelu, pompottelu, tutti tai maito, viileä ja lämmin... huuto vaan jatkuu. Pienestä oikein näkee miten häntä koskee. Hän itkee aivan jäykkänä, naama punaisena ja silmät tiukasti kiinni puristettuna lohdutonta itkua joka meistä vanhemmista tuntuu aivan kamalalta. Kun auttaa ei pysty vaikka kuinka yrittää. Ei voi muuta kun olla lähellä ja lohduttaa. Kelloa tulee katsottua joka minuutin välein, monelta se tänään loppuu? Huuto on kestänyt tunnista viiteen tuntiin joka ilta.

Nyt olemme aloittaneet vyöhyketerapian ja tilanteeseen on taitanut tulla muutos. Vielä en uskalla täysin luottaa siihen, että helpottaa. En ennen kuin on ollut enemmän itkuttomia iltoja. Nyt viikon sisällä on kuitenkin ollut jo muutama täysin itkuton ilta. Lisäksi on ollut pari iltaa jolloin itku on kestänyt vain vähän aikaa. Terapiaa siis jatkamme ja toivomme että kivut viimein loppuisivat.

Iltaitkuja lukuunottamatta Mytty on oikein tyytyväinen ja aurinkoinen poika. Noin kuusiviikkoisesta asti olemme saaneet ihailla hänen keimailevaa hymyään ja vielä äänetöntä nauruaan. Poitsu tykkää hirmuisesti äitin itsekeksityistä hölmöistä lorutteluista ja niihin liittyvistä leikeistä. Loruja pitäisikin opetella lisää jottei poitsu kyllästy näihin höpinöihin.

Vuorokausirytmiäkin on jo alkanut muodostumaan. Päivät ovat hyvin toistensa kaltaisia. Aikamoinen iltakukkuja poitsu kylläkin on. Yöunille hän nukahtaa vasta puolenyön aikaan. Siihen toki vaikuttaa paljon se, että koliikki-itkut ajoittuvat myöhäiseen iltaan. Vaikka toinen siis olisikin jo aivan valmis yöunille, pitävät kivut hänet hereillä :(

Päivisin Myttynen nukkuu mieluiten vaunuissa ulkona. Hän veteleekin sellaisia neljän tunnin päikkäreitä vaunuissa pakkasesta välittämättä. Toki hänet myös puetaan hyvin lämpimästi. Poitsu tietääkin jo myssyä päähän vedettäessä että ulkoilemaan lähdetään. Silloin hän painaakin silmät kiinni ja nostaa kädet rennosti ylös ( kuten kuvassa ) ja vain odottaa että nostetaan vaunuihin nukkumaan.

Tänään meillä oli neuvola. Nyt kahden kuukauden ja neljän päivän ikäisenä meidän Pikku-Mytty on 57,4 senttiä pitkä ja painaa jo huimat 5660 grammaa. Kuukaudessa hänen painonsa on siis noussut puolitoista kiloa. Kyllä siis maito on maistunut :)