Tunnustus ja kuvahaaste

Heipä hei, täällä taas muutaman viikon hiljaiselon jälkeen :) Nyt on ollut, ja tulee kyllä olemaankin, niin kiire ettei blogille ole oikein aikaa. Raksaaminen on käynnissä ja pojan sairastelu vie nyt energiat. Saatan pitää vielä parin viikon tauon, saas nähdä.

Sillä aikaa kun taukoilin, sain  Syksymäki-blogista tunnustuksen, johon sisältyy hauska kuvahaaste. Kiitos tästä, Hanna-Maarit!

"You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"

Näin kevätauringon innoittamana päätin kaivaa kuvat viime kesänä napsituista otoksista. Koska olen tehnyt periaatepäätöksen olla julkaisematta läheisteni tunnistettavia kuvia ( lukuunottamatta Myttyä, vauvoja varmaan harva tunnistaa...) saatte tyytyä tylsiin maisemakuviin. Näissä on kuitenkin mielestäni ihana kesäfiilis ja muutenkin ovat onnistuneita kuvia.

Kuvat on otettu ihanan Pioni ja Piirongin pihapiirissä. Pioni ja piironki on sisustuspuodin ja kahvilan yhdistelmä Kärkölässä. Paikka sijaitsee kauniissa maalaismaisemassa peltojen reunalla ja oli tosi kiva kohde kesäiselle retkelle. Kahvila/puoti on rakennettu vanhaan navettaan ja se oli kuumana kesäpäivänä ihanan viileä. Pioni ja piironki on mielestäni ihan loistokonsepti, mikäs kivempaa kun yhdistää kaksi lempiasiaa: sisustusshoppailu ja herkuttelu.

Ihan vierestä löytyy Pekkalan mansikkatila, josta haimme vielä kahvilan herkkujen jälkeen makoisia mansikoita jälkiruoaksi. Ai että odotankin kesän ensimmäisiä makeita mansikoita. Pakkasesta löytyy vielä joitain rasioita viime kesän satoa muttei ne tietystikään vedä vertoja tuoreille marjoille.

Meillä on mieheni kanssa usein ollut tapana tehdä tälläisiä pieniä kotiseuturetkiä kesäisin. Katsotaan vaan netistä joku kiva kohde, joka sijaitsee kohtuullisen ajomatkan päässä ja hypätään autoon. Ensi kesänä onkin toivottavasti enemmän aikaa myös tälläisiin minireissuihin kun talo on valmis ja mies pitää isäkuukautensa...

Tunnustuksen ja haasteen haluan laittaa eteenpäin blogeille:

Poikasen elämää

Uneilmia ja muita hommia

Peurankello

Puputyttö

Mytty sai kummiltaan lahjaksi Pentikin pupu-pojan syntymänsä jälkeen. Sellaisen tosi ison, varmaan metrin mittaisen. Siskontyttöni, kohta 4-vee, on ollut aivan ihastunut siihen. Aina meillä kyläillessään hän pukee sitä innoissaan ja raahaa sitä perässään. No, päätin ommella surauttaa tytölle ihan oman pupun.

Pupusta tuli tietysti tyttö. Ompelin sille vielä söpön vaaleanpunaisen liivihameen pitsikoristeilla. Siskontyttö kun on nykyään hyvin tarkka väreistä. Vain vaaleanpunainen kelpaa. Heti kun vaan aikaa riittää, ajattelin ommella pupulle lisää vaatteita siskontytön leikkejä varten. Se on ihan kivaa tekemistä Myttysen päiväunien aikana. Pääsen penkomaan kangasvarastosta kaikki ihanat pitsit ja rusetit esiin ja luomaan pupulle herttaisia asukokonaisuuksia. Lisää siis luvassa...

Minä olen Mytty

Moi mä olen Mytty. Mä olen jo viisi kuukautta vanha. Olen iso poika jo. Painan kahdeksan kiloa ja olen 65 senttiä pitkä. Äiti sanoo että minua on jo vähän raskasta kannella. Mutta kun mä en viihdy lattialla, haluaisin nähdä paremmin mitä kotona tapahtuu. Ja sitterissäkin on aika tylsää istua. Että kanna sä äiti vaan...

Mä olen oppinut kääntymään tosi hyvin selältä mahalle ja toisinpäin. Ryömimistä pitää vielä vähän treenata. Äiti kyllä kovasti kannustaa ja laittaa mun eteen leluja niin että mä en ihan yltä niihin. Se vähän ärsyttää mua. Silloin mä kiljun harmista. Muutenkin mä tykkään harjoitella kovia ja korkeita ääniä. Äiti sanoi että mä kuulostan ihan pieneltä ponilta kun mä hihkun iiiii-hiiiii. Mitähän se sillä tarkoittaa?

Mä olen huomannut että mulla on sellaset hienot varpaat. Yks päivä mä nappasin niistä kiinni. Ihan ne ei vielä yltä suuhun mutta kyll mä niitä pian maistan. Muutenkin musta on kiva maistella kaikkea. Ja varsinkin soseita on kiva syödä. Nyt äiti kyllä antaa vaan muutamaa ruokaa kun mulla on kuulemma ihottumaa. Me käytiin sellasen kivan setän luona. Kuulemma joku allergialääkäri. Se tutki mun ihoa ja antoi äitille ohjeita ruokailusta. Ja nyt äiti ei sitten anna mulle kun muutamaa ruokaa.

Mä olen oppinut nukkumaankin jo aika hienosti. Nukun iltakahdeksasta aamuseitsemään vain kahdella syötöllä. Äiti sanoo sitä hyväksi jutuksi, kun nyt äitikin saa levätä enemmän. Ja sitten se taas jaksaa kanniskella mua ja leikkiä mun kanssa. Nyt mä tykkään leikkiä sellasta rättileikkiä. Mä vedän sideharson naaman päälle ja odotan että joku vetää sen sitten pois. Siellä rätin alla on tosi jännää.

Nyt äiti sanoo että on ruoka-aika. Hyvä, olikin jo vähän nälkä. Moikka vaan, nähdään taas myöhemmin.

Mytty

Uusi viikko

Se olisi sitten uusi viikko taas aluillaan. Viime viikko oli kyllä sellaista hulinaa että jäi bloggauskin aivan unholaan. Oli vauvatreffejä, neuvolaa ja kirppistelyä. Oltiin poitsun kanssa kaksin yökylässä mummolassa. Ja viikonloppuna vielä koko perheen reissu Imatralle ja Lappeenrantaan miehen suvun kumpiakin iso-mummeja tapaamaan. Kyllä oli pienen pojan pää pyörällä, jotta missäs sitä tänään ollaankaan? Maisemat vaihtui ja sylittelijöitä riitti, mutta niin reipas ja aurinkoinen pieni jaksoi olla. Automatkatkin meni tosi mukavasti. Välillä kun pysähdyttiin syöttämään ja vaippoja vaihtamaan, niin jo hän taas jaksoi äitin kanssa takapenkillä seurustella ja hihkua.

Mutta täytyy kyllä sanoa että oli koko porukka väsyneitä eilen illalla vauhdikkaan viikon jälkeen. Saunan jälkeen simahdimme nukkumaan aikaisin kaikki. Myttynenkin nukkui kellon ympäri. Hiukan levottomasti tosin, kävi varmaan unessa läpi kaikkia uusia kokemuksia. Tänään vietetäänkin rauhallista kotipäivää jottei meni liian jännäksi pikkuiselle. Saa vähän rauhoittua tuttujen kuvioiden kanssa.

Ai ja viime viikolla tulikin täyteen Mytyn viides kuukausi. Siitä lisää huomenna..

Nyt hyvää uutta viikkoa kaikille!