Viimein sain postiin Myttysen serkku-vauvalle tekemäni vaunupeiton. Aloitin sen tekemisen varmaan joskus raskauden viimeisillä viikoilla. Kaivoin sen lankalaatikosta taas esille vauvan syntymän aikoihin eli viitisen viikkoa sitten. Ei ihan siis ehtinyt synnytyslaitokselle :) No väliäkös tuolla, eihän ihan pienen kanssa saa heti ulos mennäkään. Eikä varsinkaan helmikuun paukkupakkasilla. Serkku-poika pääsee nyt keväällä uinumaan tädin tekemän peiton alla, eikös niin.
Virkkasin peiton yhdeksi suureksi isoäidinneliöksi. Kokoa kanttiinsa noin 70 senttiä. Taustakankaaksi ompelin lämpöisen fleecen. Langat ovat 7 veljestä- villalankoja, joten lämpöinen siitä kyllä tuli. Hyvää lisälämpöä vaunuihin jos vaikka tulee takatalvi... toivottavasti ei kuitenkaan.
Kaunis peitto ja ihanat värit! Pitäisi itsekin opetella uudestaan tuo virkkaustaito, on jäänyt vähän unholaan.
VastaaPoistaKiitos Pihla, mustakin värit sopi tosi kivasti yhteen. Eipä minunkaan virkkaustaidot kovin kummoiset ole. Siksi teenkin tälläisiä hyvin yksinkertaisia juttuja. Ja nopeita...
VastaaPoista