Tervehdys pitkästä aikaa. Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo reilusti yli kuukausi. Meidän perheessä elämä rullailee samaa rataa eteenpäin, kiireistä arkea. Mitään ihmeitä ei olla tehty, kunhan kotia pidetty pystyssä. Välillä siinä jopa onnistuttu, aina ei niinkään :)
Vauva on kasvanut kovasti (3kk:n mitat 6450g ja 61cm) ja oppinut uusia ihmeellisiä asioita. Hän kääntyy selältä vatsalleen ja kannattelee jo ylävartaloaan hienosti masulla ollessaan. Toisinpäin käännös ei vielä oikein suju, joten väsyttyään masulla oloon saammekin kuulla melko kovaäänisen käskyn tulla auttamaan. Minillä on melkoisesti tempperamenttia ja kova ääni, joten hermostuttuaan hän kyllä kertoo sen selvästi. Mutta toimii toisinkin päin. Hän hihkuu kovaa ja kiljahtelee oikein innostuttuaan. Ja nauraa myös ääneen kun äiti esimerkiksi pöristelee massusta. Hänen kanssaan ei jää epäselväksi millaisella tuulella neiti milloinkin on.
Esikoisen tavoin Minikin on kärsinyt vatsavaivoista syntymästään asti. Mytyllä oli aikoinaan koliikki, ja jo raskausaikana aloin murehtimaan ja toivomaan ettei tämä vauva siitä kärsisi. No niinhän siinä kävi että Minikin alkoi kaksiviikkoisena oirehtimaan masuaan. :( Illat oli kovin itkuisia ja päivälläkin vauva väänteli masuaan. Heti alussa otettiin kaikki Myttyä aikoinaan helpottaneet apukeinot käyttöön. Vyöhyketerapiaa, homeopaattisia valmisteita, vauvahierontaa, äidille fenkoliteetä ja ruokavalion karsimista. Kaikkea on taas kokeiltu ja tilanne onkin jo huomattavasti parempi. Aikakin on tietty tehnyt jo tehtävänsä. Varsinainen koliikkihan monesti helpottaa kolmen kuukauden jälkeen. Minin kohdalla en ihan puhuisi koliikista vaan vatsavaivoista jotka lastenlääkärin mukaan johtuisi kehittymättömästä suolistosta, Jotkut vauvat vaan on niin paljon herkempiä kaikelle. Ja huonoja nukkumaan. Masuvaivat on aiheuttaneet sen että nukkuminen on ollut ihan onnetonta. Nukkumaan mennään myöhään ja yöt nukutaan tunnin-kahden pätkissä. Päikkäritkin on tosi rikkonaisia.
Väsymys on taas ihan kaamea mutta eteenpäin porskutetaan sisulla. Täytyy vaan yrittää pitää mielessä että puolen vuoden kohdalla Mytynkin kanssa helpotti. Pikku hiljaa hänkin alkoi mennä aiemmin nukkumaan ja nukkui pidempiä pätkiä. Josko Mininkin kohdalla kävisi samoin, toivon todella niin.
Masuvaivoista huolimatta Mini on ihanan aurinkoinen vauva. Hän on jo älyttömän kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja kaikesta mitä isoveli touhuilee. Mini ei kauaa paikoillaan tyydy olemaan, vaan hän haluaa olla mukana menossa ja tutkailla kotia sylissä matkustaen. Kantoliina ja -reppu on osoittautunut minulle hyviksi apuvälineiksi kun vauva kulkee mukana ja kädet on vapaana Mytyn kanssa touhuiluun. Ennustan että Mini lähtee melko aikaisin liikkeelle, jotta pääsee itse tutkailemaan paikkoja.
Mytty on ihanan huolehtiva isoveli joka kiikuttaa tarvittaessa Minille tuttia suuhun, hytkyttää sitteriä ja esittelee lelujaan. Mini osaa jo hienosti pitää esineistä kiinni ja vie niitä suuhun maisteltavaksi. Mytty viihdyttää muutenkin vauvaa höpinöillään ja esityksellään, toivoo kovasti että sisko kasvaisi ja alkaisi leikkimään hänen kanssaan. Ja niin toivon kyllä minäkin. Niin ihana on nytkin katsoa noita kahta yhdessä. Äitin omat kullat. :)
