perjantai 23. syyskuuta 2011

Miehelläni ja minulla oli kolmas hääpäivä. Googlasin netistä ja löysin sille nimityksen Nahkahääpäivä. Juhlistamme hääpäiväämme vasta ensi viikolla kun lähdemme Helsinkiin kahdestaan. Ystävälläni on lauantaina häät Suomenlinnassa, minä toimin niissä kaasona. Mytty menee hoitoon äidilleni. Menemme Helsinkiin jo edellisenä iltana, koska minun pitää olla jo heti aamusta morsiamen apuna. Näin saamme samalla kahdenkeskistä aikaa. Käymme varmaan syömässä ja elokuvissa. Ihanaa majoittua hotelliin ja mennä rauhassa aamiaiselle herkuttelemaan. Ja sitten vielä illalla hääjuhlat, mä rakastan häitä, ne ihan parhaita. Mahtava viikonloppu tiedossa!



Sain mieheltäni lahjaksi kauniita vaaleanpunaisia ruusuja. Ruusuja on aina kiva saada, ne on niin kauniita. Ylipäätään on kiva kun kotona on kukkia, niistä tulee tunnelmaa kotiin. Aika usein tuleekin ostettua viikonlopuksi kukkia kotiin. Ruukkukukat onnistun aina tappamaan. Leikkokukat kestää sen minkä kestää, eikä niiden kanssa tarvitse stressata. Kai niitäkin pitäisi hoitaa. Leikata uusi imupinta, antaa kukkavirkistettä ynnä muuta. Ei kyllä yleensä tule tehtyä mitään :) Mites te, ostatteko kukkia itse kotiin vai tuoko kenties mies niitä?


Yläkuvassa muuten ompelemiani sydämiä. Tein ne retrokankaasta, jota äitini on käyttänyt aikoinaan siskoni ja minun huoneessa. Noita sydämiä tulee ommeltua iltaisin telkkaria katsellessa. Nuo menevät nyt kirppikselle myyntiin, kun ei meille vaaleanpunainen tai punainen oikein sovi. Jospa löytävät sieltä tiensä vaikka jonkin pienen tytön huoneeseen...

Sydämellistä viikonloppua!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Terassi edistyy

Talo on viimein saatu maalattua. Just ennen kuin syyssateet alkoivat. Nyt päästiin vuorostaan terassin kimppuun. Saatiin seinät villoitettua, paneloitua ja maalattua. Säilyy rakenteet paremmin nyt talven yli. Ikkunanpielet kuitenkin jäivät vielä laudoittamatta. Ilme siistiytyi kyllä todella paljon. Koko kesä ollaan katseltu aukinaisia seiniä. Lattian valaminen jää myös ensi kesään. Nyt terassilla on vaan styroksien päällä pressut ja vanhoja mattoja, jotta saatiin tila kunnolla käyttöön. Tällaisiin väliaikaisratkaisuihin pitää näköjään vaan tottua.


Keskeneräistä tai ei, mutta terassi on ehdottomasti mun lempparipaikka. Siellä on ihana leikkiä päivällä Mytyn kanssa tai istuskella rauhassa illalla kun poika jo nukkuu. Terassin toisessa päädyssä meillä on ruokailuryhmä, keskellä kaksi "nojatuolia" ja toisessa päädyssä vielä keinutuoli. Valinnan varaa oleskeluun siis on. Kesällä tuli paljon syötyä terassilla, mutta nyt lähinnä istutaan saunan jälkeen tai muuten vaan iltaisin näissä "nojatuoleissa". Tai miksi noita nyt kutsuisi?




Sähköjä terassilla ei vielä ole. Kaivelin kaapeista kynttilälyhtyjä terassille kun illat on ihan älyttömän pimeitä jo. Lyhdyt ja pari kynttiläkruunua riittää valaisemaan terassin mahtavan tunnelmalliseksi. Syksyssä parasta on just tämä pimeys ja kynttilöiden polttaminen...




Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Tunnelmallista syksyä kaikille!

maanantai 19. syyskuuta 2011

...Ihanaa, onhan ratsastaa...

Ostin jo joskus raskausaikana Mytylle Huuto.netistä hienon keinuhevosen. Tai ei se silloin niin kovin upealta näyttänyt ( katso täältä ), oli aika kulahtanutkin. Pienen tuunauksen ja sutimisen jälkeen heppa muutttui kuitenkin aika uljaaksi oriiksi. Viikonloppuna heppa pääsi tallista ulos ja laukkaamaan olohuoneeseen. Pienen tuokion ihmettelyn jälkeen Mytty pääsi heti jyvälle ratsastamisesta. Hän osaa jo ihan itse punnertaa hepan kyytiin ja nytkytellä hepan selässä. Tosin hän päästelee samoja pöristelyääniä ratsastaessaan kuin leikkiautoja työnnellessään. Ihan selvää hänelle ei siis tunnu olevan minkä kyydissä sitä ollaankaan. Olisiko kyseessä kenties moottoripyörä?


No joka tapauksessa meillä taidetaan lähiaikoina ratsastella paljonkin... "I-hahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa... Ihanaa, ihanaa, onhan ratsastaa..."

perjantai 9. syyskuuta 2011

Olohuone

Viime viikon Ikean-reissulla hankittiin sitten se uusi ruokapöytäkin. Bongasin sen löytönurkasta hintaan 179,-. Ihan älyttömän halpa siis. Eikä siinä ollut mitään vikaa. Pakettia ei ollut edes avattu. Pöytä on peruskoossa 105x200 ja siihen saa vielä kaksi jatkopalaakin. Siitä tulee 14 hengen pöytä jatkettuna. Eli täytyy varmaan alkaa sunnittelemaan isompia dinnereitä jotta saadaan pöydälle käyttöä.



Nyt kun uusi pöytä on paikallaan, alkaa olohuone näyttää aikalailla siltä miltä olen suunnitellutkin. Mua ei yhtään haittaa puuttuvat listoitukset tai sokkelit, niihin ei juurikaan kiinnitä huomiota. Vielä kun saadaan lamput kattoon ja seinille joitain tauluja tai kuvia, niin olen aika tyytyväinen. Mitään kiirettä ei ole, mä tykkään ennemmin rauhassa katsella ja miettiä mitä mihinkin haluan. Laittelen kotia pikkuhiljaa ja oikeastaan koko ajan. Meillä on varmaan aina erinäköistä kun kylään tulee. Ja valmista ei ole varmaan koskaan. Mites te muut? Muuttaako teilläkin koti ilmettään koko ajan?








torstai 8. syyskuuta 2011

Sienisaalis

Käytiin eilen taas sienimetsässä. Ja saatiin oikein kunnon saalis, kolme kiloa sieniä. Puolitoista kiloa tatteja, vajaa kilo lampaankääpiä ja loput sekasieniä. Kotiin tullessa alkoikin sitten aika urakka niiden putsaamisessa ja käsittelyssä.


Tateista tein ihan perus-sienikastikkeen lihapullien ja keitettyjen perunoiden lisäksi. Oli ihan älyttömän hyvää kun sienet oli noin tuoreita. Metsästä pannuun ja massuun :)



Iltapalaksi tein sienipiirakkaa valmistaikinasta joka sattui pakastimesta löytymään. Lampaankäävät paistoin sipulin ja porkkanoiden kanssa pannulla, lisäsin sekaan pippurituorejuustoa sekä kermaa ja pari kananmunaa. Täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle, pinnalle juustoa ja vartiksi uuniin. Ei tarvitse varmaan kertoa, että hyvää tämäkin. Lisäksi vihersalaattia ja lasi punaviiniä.





Lampaankääpiä oli niin paljon, että puolet jäi vielä jääkaappiin odottamaan. Ajattelin että niistä voisi tehdä vaikka sienipasteijoita? Sekasienet säilöin merisuolan kanssa lasipurkkiin. Parin päivän päästä meillä herkutellaan siis vielä sienisalaatillakin.



perjantai 2. syyskuuta 2011

Mytyn huone

Mytyn väliaikainen huone on sisustettu niin kuin vauvanhuone minusta kuuluukin. Vaaleita sävyjä, paljon vaaleansinistä ja vähän lälly-meininki. Sitten kun hänen oikea huoneensa valmistuu yläkertaan, saa se taas ihan erilaisen ilmeen. Sinne tehdään sitten vähän isomman pojan huone. Nyt on kiva kun voi pedata sänkyyn pitsilakanat ja ripustaa verhoihin sydämiä.


Nyt huoneessa ei mahdu olemaan muuta kuin pinnasänky, nojatuoli ja vaatekaappi. Vaatekaappikin kotiutui vasta alkuviikosta Ikeasta. Sitä ennen vaatteita säilytettiin hoitopöydän tasoilla ja valkoisissa laatikoissa. Nyt vaatteille on runsaasti tilaa kun yhdelle seinälle hankittiin leveä kolmeosainen Pax-Birkeland-vaatekaappi.



Huoneessa ei ole paljon tilaa esim leikkimiseen, mutta eipä Mytty vielä sitä tarvitsekaan. Leikit leikitään olohuoneessa ja huoneessa käydään vain nukkumassa. Yläkertaan tulee sitten isommat tilat. Ja hyvä niin, koska minulla on jo varastossa odottamassa jonkin verran kalusteita. Ainakin sänky, yöpöytä, kirjahylly ja lipasto odottavat kunnostamista ja maalaamista. Ai, ja yhtä mattoakin aloin virkkaamaan jo vuosi sitten Mytyn huoneeseen. Ehkä sekin tulee valmiiksi ennen kuin yläkerta on käytössä.

torstai 1. syyskuuta 2011

Mytty 10kk

Enää vajaat kaksi kuukautta ja meidän Mytty täyttää jo vuoden! Siis eikä ole vauva enää. Eikös yli 1-vuotiaita kutsuta jo taaperoiksi? Äitin pikku vauvelista on tulossa jo iso-pienimies. Kesä on mennyt taas hurahtamalla ohi ja Mytty on muuttunut tosi paljon keväästä. Osaakin jo vaikka mitä. Kävelee mielellään taaperokärryjensä kanssa sisällä ja ulkona, aina kauhea vauhti päällä. Näyttää ihan hassulta kun Mytty on tollainen pikku-tappi ( 75cm), näyttää ihan vauvalta ja silti meno on jo noin hurja. Tai ehkä olen vain tottunut siskoni lapsiin, jotka ovat jo pienestä pitäen olleet tosi pitkiä. Heihin verrattuna Mytty on aika minikokoinen.




Mytty ei kyllä muutenkaan ole hetkeäkään paikallaan. Hän haluaa tutkia kaikki paikat ja olla aina mukana kaikessa mitä isi ja äiti tekeekin. Aina välillä hän painaa päänsä hetkeksi sohvatyynyille ja kerää voimia uusiin vouhotuksiin.


Mytty harjoittelee tällä hetkellä lusikalla syömistä. Mukista hän osaa jo hienosti juoda itse, mutta lusikasta ruoka vielä päätyy johonkin ihan muualle kuin suuhun. Lopulta lusikka yleensä unohtuukin ja ruoka lapetaan suuhun sormin. Joka tapauksessa ruokailun päätteeksi sotku on aina melkoinen. Meillä on ruokailutila olohuoneessa, joten lattioita joutuu nykyään lakaisemaan ja pesemään monesti päivässä. Muuten muruset leviävät jokapaikkaan.

Eikö muuten olekin hieno ruokalappu Myttysellä kuvassa? Ihana naapurini ompeli sen hänelle. Käsittääkseni Marimekon vahakankaasta. Kiitos vain E!

Muutama päivä sitten poitsu muuten löysi hiuksensa ja korvansa. (Häh?, Mitäs täällä kasvaa?) Siitä lähtien hän on silitellyt ja nykinyt itseään kovasti. Siis oikeasti kovasti, varmaan satuttanutkin itseään muutaman kerran... Sitä vaan mietin, että voikohan noista korvista tulla ihan höröt jos hän jatkaa samaa rataa? :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...