keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Pikku-Mytty 2kk

Mytylle tuli ikää täyteen kaksi kuukautta joulun aatonaattona. Iso poika siis jo :) Hän on kuukauden aikana kasvanut kovasti ja oppinut vaikka mitä uusia taitoja. ( Kuten esimerkiksi kielen näyttämisen...)Noin viiden viikon iässä oikein huomasi miten hänen silmänsä avautuivat maailmalle. Hän alkoi katsomaan tarkasti silmiin sylissä olleessaan ja hämmästeli silmät suurina kaikkia kodin esineitä. Sen jälkeen hän on alkanut viihtymään lattialla jumppakaaren alla töllistelemässä siitä roikkuvia ötököitä. Hän hihkuu niille ja huitoo niitä käsillään välillä oikein onnistuneesti.

Päätään poitsu kannattelee jo tosi hienosti. Ja kovasti hän sitä haluaakin harjoitella. Sylissäkin pitää kokoajan pöngätä päätä pystyyn. Vauva-asennossa häntä ei enää saakaan kantaa ollenkaan, hän haluaa nähdä kunnolla ja olla pystymmässä.

Massukivut ovat vaivanneet poitsua siitä lähtien kun hän oli noin kahden viikon ikäinen. Kuukauden iässä ne katosivat viikoksi tullen takaisin entistä pahempina. Kai tätä koliikiksi voisi kutsua. Iltaisin kellontarkasti alkaa korviasärkevä raastava huuto, johon ei auta sitten mikään. Kaikki on kokeiltu; hyssytelty, kanniskeltu, eri asennot, vaunuttelu, pompottelu, tutti tai maito, viileä ja lämmin... huuto vaan jatkuu. Pienestä oikein näkee miten häntä koskee. Hän itkee aivan jäykkänä, naama punaisena ja silmät tiukasti kiinni puristettuna lohdutonta itkua joka meistä vanhemmista tuntuu aivan kamalalta. Kun auttaa ei pysty vaikka kuinka yrittää. Ei voi muuta kun olla lähellä ja lohduttaa. Kelloa tulee katsottua joka minuutin välein, monelta se tänään loppuu? Huuto on kestänyt tunnista viiteen tuntiin joka ilta.

Nyt olemme aloittaneet vyöhyketerapian ja tilanteeseen on taitanut tulla muutos. Vielä en uskalla täysin luottaa siihen, että helpottaa. En ennen kuin on ollut enemmän itkuttomia iltoja. Nyt viikon sisällä on kuitenkin ollut jo muutama täysin itkuton ilta. Lisäksi on ollut pari iltaa jolloin itku on kestänyt vain vähän aikaa. Terapiaa siis jatkamme ja toivomme että kivut viimein loppuisivat.



Iltaitkuja lukuunottamatta Mytty on oikein tyytyväinen ja aurinkoinen poika. Noin kuusiviikkoisesta asti olemme saaneet ihailla hänen keimailevaa hymyään ja vielä äänetöntä nauruaan. Poitsu tykkää hirmuisesti äitin itsekeksityistä hölmöistä lorutteluista ja niihin liittyvistä leikeistä. Loruja pitäisikin opetella lisää jottei poitsu kyllästy näihin höpinöihin.

Vuorokausirytmiäkin on jo alkanut muodostumaan. Päivät ovat hyvin toistensa kaltaisia. Aikamoinen iltakukkuja poitsu kylläkin on. Yöunille hän nukahtaa vasta puolenyön aikaan. Siihen toki vaikuttaa paljon se, että koliikki-itkut ajoittuvat myöhäiseen iltaan. Vaikka toinen siis olisikin jo aivan valmis yöunille, pitävät kivut hänet hereillä :(

Päivisin Myttynen nukkuu mieluiten vaunuissa ulkona. Hän veteleekin sellaisia neljän tunnin päikkäreitä vaunuissa pakkasesta välittämättä. Toki hänet myös puetaan hyvin lämpimästi. Poitsu tietääkin jo myssyä päähän vedettäessä että ulkoilemaan lähdetään. Silloin hän painaakin silmät kiinni ja nostaa kädet rennosti ylös ( kuten kuvassa ) ja vain odottaa että nostetaan vaunuihin nukkumaan.

Tänään meillä oli neuvola. Nyt kahden kuukauden ja neljän päivän ikäisenä meidän Pikku-Mytty on 57,4 senttiä pitkä ja painaa jo huimat 5660 grammaa. Kuukaudessa hänen painonsa on siis noussut puolitoista kiloa. Kyllä siis maito on maistunut :)


tiistai 28. joulukuuta 2010

Pyhistä arkeen

Tässä vielä muutamia kuvia Joulusta. Vietimme neljä päivää vanhempieni luona, rentouduimme ja söimme hyvin (ja liikaa). Oli mukavaa viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Ehdin nähdä pikaisesti myös ystäviäni, jotka olivat myös saapuneet kotikaupunkiin omien vanhempiensa luokse.






Aatto oli yhtä hulinaa kun oli iso porukka koolla. Pukki kävi tuomassa tosi ison kasan lahjoja, etenkin lapsille. Myttynen sai paljon ihania ja tarpeellisia lahjoja, vaikkei niistä ymmärtänyt tuon taivaallista. Hän onkin vielä niin pieni että nukkui suurimman osan Joulusta. Tänä vuonna saikin äiti vielä availla paketteja hänen puolestaan.


Äkkiä se vain taas hurahti ohi. Aina sitä odotetaan ja siihen valmistaudutaan pitkään, sitten Joulu ja pyhät kiitää liian nopeasti. Tänä vuonna nyt erityisesti kun Joulu osui viikonloppuun. Maanantaiaamuna oli paluu arkeen kun Mies lähti töihin ja me jäätiin Mytyn kanssa kotiin sotkun ja pyykkivuoren keskelle. Hirveästi kertyy pyykkiä melkein viikossa. Eihän siinä muu auttanut kuin laittaa kone pyörimään, alkaa purkamaan kasseja reissun jäljiltä ja laittamaan tavaroita paikoilleen...





Syömisten suhteen aion palata heti arkeen ja ottaa itseäni niskasta kiinni. En aio odottaa vuoden alkuun aloittaakseni "laihdutuskuurin". En edes halua ajatella tätä kuurina, nyt on vaan herkuteltu tarpeeksi ja pitää alkaa syömään terveellisesti. Raskauskilot alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan, joten eiköhän niistä olisi aika päästä! Parhaani aion ainakin yrittää...




perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua

Enkeli taivaan lausui näin:
"Miks' hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan."
Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi."

Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa!
Siit' enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.



Lapsena tehty aika symppis enkelikoriste roikkuu tänäkin Jouluna mummolan kuusen oksalla...


Tunnelmallista Joulua kaikille!





torstai 23. joulukuuta 2010

Tuiki tuiki tähtönen

Tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin suo katselen.
Korkealla loistat vaan, katsot alas maailmaan.
Tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin suo katselen.

Kaikki lapset maailman, tähtösiä katsovat.
Miettii, kuinkaa loistaa ne, maahan alas kaikille.
Kaikki lapset maailman, tähtösiä katsovat.




Nämä kauniit tähdenmuotoiset virkatut kateliinat on löytö kirpputorilta. Olin itse asiassa etsinyt sellaisia jo pari vuotta, kunnes vihdoin ne bongasin. Kaikki kuusi maksoivat yhteensä kaksi euroa! Tälläisistä löydöistä tulee aina niin hyvä mieli :)




Huomenna on Joulu :) Viikonloppuna alkanut flunssakin taitaa olla selätetty. Nyt on paljon paremmat fiiliksetkin kun ei väsytä enää niin paljon. Meillä on Mytyn kanssa laukut pakattuna ja lähdemme kohtapuoliin ajelemaan mummolaa kohti. Toivottavasti siellä ei ole kovin liukas keli tai kova liikenne. Kauhea lukea joka vuosi miten ihmisiä kuolee joululiikenteessä. Miksi ihmisillä on niin kauhea kiire aina?

tiistai 21. joulukuuta 2010

Kolme yötä...


Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen,
kun näin silmät tonttusen.
Kynttilätkin loistaa taas, ikkunoista katsellaan,
kun lunta hiljaa putoaa.
Iltasella rakensin mä pienen seimen huoneessain,
kun löysin vanhan pahvilaatikon.
Pöydään ääreen nukahdin ja vuoteeseen mut kannettiin,
kun unta näin; “Nyt joulu tullut on!”
Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen,
kun näin silmät tonttusen.
Leivotaan ja siivotaan, kuusikin jo sulaa saa,
kun kolme yötä enää on!


Joulu on ihan kohta ja meillä on huusholli aivan sekaisin :( Olen flunssainen ja tosi väsynyt. Paljon en saa aikaan päivällä kun Mytynkin kanssa täytyy kuitenkin jaksaa seurustella. Onneksi sain joululahjat vihdoin valmiiksi viikonloppuna. Alkuviikosta oli tarkoitus laittaa koti joulukuntoon, mutta en taida jaksaa tehdä muuta kuin pienen raivauksen ja pahimpien pölyjen pyyhkimisen. Mehän kuitenkin menemme vanhempieni luokse aatoksi. Eihän tätä sotkua siis kukaan ole katselemassa.

Itse asiassa ajattelin, että voisimme poitsun kanssa lähteä jo ylihuomenna aamulla vanhemmilleni ja Mies voisi tulla perässä. Eikä kotiin paluullakaan ole mitään kiirusta. Ollaan rauhassa pari päivää Mytyn kanssa mummolassa ja nautitaan joulutunnelmasta. Siellä on äitini laittanut kodin kauniiksi, on koristeita, joulukuusi ja kaapit on täynnä herkkuja :) Siten ehtisi myös kerrankin viettää aikaa yhdessä perheen kanssa. Ja kuten jo aiemmin totesin, tulee se Joulu vähän vähemmälläkin hössöttämisellä...

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Joulupukinpaja II

Kehdon lisäksi pajastani valmistui myös pari tilkkupeittoa ystävieni vauvoille. Tämän turkoosi-harmaan täkin kankaat valitsin Paa pii-putiikista tilaamani kissahelistimen mukaan. Sen aion kääräistä pakettiin täkin mukaan.





On ihanaa kun viime aikoina useat ystävistäni ovat saaneet vauvoja. Ja pari vauvaa on vielä alkuvuodestakin syntymässä. Kiva olla samaan aikaan samassa elämäntilanteessa. On aina joku, jolta kysellä neuvoja tai vain jakaa tunteita kun on vähän vaikeampaa.





Tähän toiseen täkkiin käytin hiukan vaaleampia ja herkempiä kankaita. Molemmat näistä ovat tulossa poikavauvoille, joita onkin syntynyt ystäväpiiriini paljon. Kaksi täkkiä minulla vielä on tekemättä. Ne ovatkin tulossa tytöille, joten pääsenkin vaihteeksi sommittelemaan suloisia vaaleanpunaisia kankaita :)

lauantai 18. joulukuuta 2010

Joulupukinpaja

Kotimme ollut viime päivinä oikea joulupukinpaja. Mieheni on ollut pari päivää vapaalla, joten minulla on ollut hiukan aikaa mukavaan joulupuuhasteluun. Ompelukone on käynyt kuumana kun olen huristellut valmiiksi lahjoja, joiden teko on jäänyt viime hetkiin. Siskoni kolmevuotiaalle tyttärelle hankin kirpputorilta nukenkehdon, jonka maalasin männynvärisestä valkoiseksi. Kaunis kehto vaati ehdottomasti seurakseen kauniit petivaatteet. Valitsin tilkkukankaiksi sinisiä tytön lempivärin mukaan.





maanantai 13. joulukuuta 2010

Pikku taiteilija

Viikonloppuna Myttynen pääsi taiteilemaan :) Halusimme tallentaa hänen pienet suloiset jalanjälkensä muistoksi vauva-ajasta. Löysin paikallisesta lastentarvikeliikkeestä valmiin pakkauksen, jolla sai helposti tehtyä kipsivaloksen poitsun askelista. Pakkaukseen kuului kipsijauhe ja kauniit kehykset johon valoksen pystyi suoraan tekemään. Ihan täydellistä jäljistä ei tullut, muttei haittaa yhtään! Aikas liikuttavat kuitenkin... Miten nuo jalat voivatkin olla noin pienet? Ja ihastuttavat mini-varpaatkin...




Lisäksi teimme vielä sormiväreillä jalanjäljet värilliselle kartongille. Nämä ajattelin laittaa poitsun vauvakansion väliin muistoksi.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Lumivalkoista

Eilisen päivän ja yön aikana on tullut ihan älyttömästi lisää lunta. Tällä seudulla sitä ainakin riittää kauniiksi kinoksiksi. Valitettavasti vain aurausmiehet ovat tainneet olla ylityöllistettyjä, joten kävelyteitä ei oltu pahemmin aurailtu. Vaunuja työntäessä sai välillä oikein tehdä töitä eteen päin päästäkseen. Kyllä saavat raskauskilot ( joita tuli kerättyä muutama ) kyytiä kun koko talven lykkii Myttyä vaunuissa kahdesti päivässä. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan! Ulos on mukava lähteä kun on näin ihana talvisää.




Ulkona on kauniin valkoista ja jouluista. Sisälläkin paljon valoisampaa kun vähäinen valo heijastuu hangista. Poltan jouluvaloja ja kynttilöitä jo aamusta iltaan. Onhan joulukin jo niin lähellä. Koristeita meillä ei paljon ole. Kaikki vanhat on pakattu laatikoihin ja säilytykseen vanhempieni autotalliin. Kaivelen ne sieltä sitten esiin ensi jouluksi uuteen taloon. Tänä vuonna koristeiksi saavat riittää kynttilät, joulukukat ja pari paperitähteä hyllyn päällä.






Talolla tapahtuu

Vauvan syntymästä johtuneen tauon jälkeen talollamme on alkanut jälleen tapahtua. Olemme aloittaneet oikein kunnon loppurutistuksen. Aiomme ahkeroida kaiken mahdollisen ajan, jotta pääsisimme viimein muuttamaan uuteen kotiin. JOS kaikki menee hyvin, se voisi olla mahdollista jo helmikuun aikana. Eli pari kuukautta enää!

Muurari sai kaakelitakkamme valmiiksi. Se on kyllä mielestäni tosi kaunis. Malli on Uuniseppien Sonaatti. Aika yksinkertainen ja siro, sopii hyvin olohuoneemme nurkkaan.



Uskon, että tulemme käyttämään takkaa paljon. Sekä lämmittämiseen että tunnelmaa tuomaan. Mikäs ihanampaa kuin nauttia tulen lämmöstä talvisen ulkoilun jälkeen. Ja pääsee paistamaan makkaraa omassa takassa :)

perjantai 3. joulukuuta 2010

Tunnustus

Sain Sisustus Unelmia-blogin Johannalta ensimmäisen blogitunnustukseni :) Mahtavaa, kiitos Johannalle. Siitä tuli kyllä hyvä mieli. Mukava tietää että joku pitää höpötyksistäni... Aina on kiva huomata että joku on eksynyt tänne minunkin blogiini ja varsinkin kommentoinnit piristävät aina.





1. Save the image above and post it on your blog
2. Share the love with 12 fellow bloggers
3. Link the nominees
4. Let the nominees know they have been given the award by commenting on their blog
5. Share the love and link the person(s) who gave you the award.


Minulla on mahdottoman monta ihanaa blogia, joita seuraan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Sivupalkistani löytyy muutama. Siinäkin kuuluisi olla niiin paljon enemmän linkkejä, joita en vain ajanpuutteen ( saamattomuuden?) vuoksi ole saanut lisättyä. Pohdin millä perusteella sitten valitsisin blogit, joille tämän tunnustuksen antaisin? Päätin että annan tunnustukset uusille tai "pienille" blogeille. Siis helmille, joita suuret lukijamäärät eivät vielä ole löytäneet :) Alla siis muutamia suosikkiblogejani, joihin olen jotakin kautta eksynyt ja heti ihastunut. Toivottavasti näin joku muukin löytää jonkun uuden upean blogin, josta voi inspiroitua...

fallen for an old chair
ihanaa valkoista
kissatalon nuori emäntä
onni on
syksymäki

Tosiaan niin moni muukin tämän on ansainnut, siis mukaan saa sen myös napata :)


Ja vielä kiitos Johannalle tunnustuksesta. Hän on ainakin omansa ansainnut ahkeralla postauksellaan ja kauniilla kuvillaan heidän kodistaan :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...