keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Minä olen Mytty

Moi mä olen Mytty. Mä olen jo viisi kuukautta vanha. Olen iso poika jo. Painan kahdeksan kiloa ja olen 65 senttiä pitkä. Äiti sanoo että minua on jo vähän raskasta kannella. Mutta kun mä en viihdy lattialla, haluaisin nähdä paremmin mitä kotona tapahtuu. Ja sitterissäkin on aika tylsää istua. Että kanna sä äiti vaan...

Mä olen oppinut kääntymään tosi hyvin selältä mahalle ja toisinpäin. Ryömimistä pitää vielä vähän treenata. Äiti kyllä kovasti kannustaa ja laittaa mun eteen leluja niin että mä en ihan yltä niihin. Se vähän ärsyttää mua. Silloin mä kiljun harmista. Muutenkin mä tykkään harjoitella kovia ja korkeita ääniä. Äiti sanoi että mä kuulostan ihan pieneltä ponilta kun mä hihkun iiiii-hiiiii. Mitähän se sillä tarkoittaa?




Mä olen huomannut että mulla on sellaset hienot varpaat. Yks päivä mä nappasin niistä kiinni. Ihan ne ei vielä yltä suuhun mutta kyll mä niitä pian maistan. Muutenkin musta on kiva maistella kaikkea. Ja varsinkin soseita on kiva syödä. Nyt äiti kyllä antaa vaan muutamaa ruokaa kun mulla on kuulemma ihottumaa. Me käytiin sellasen kivan setän luona. Kuulemma joku allergialääkäri. Se tutki mun ihoa ja antoi äitille ohjeita ruokailusta. Ja nyt äiti ei sitten anna mulle kun muutamaa ruokaa.

Mä olen oppinut nukkumaankin jo aika hienosti. Nukun iltakahdeksasta aamuseitsemään vain kahdella syötöllä. Äiti sanoo sitä hyväksi jutuksi, kun nyt äitikin saa levätä enemmän. Ja sitten se taas jaksaa kanniskella mua ja leikkiä mun kanssa. Nyt mä tykkään leikkiä sellasta rättileikkiä. Mä vedän sideharson naaman päälle ja odotan että joku vetää sen sitten pois. Siellä rätin alla on tosi jännää.

Nyt äiti sanoo että on ruoka-aika. Hyvä, olikin jo vähän nälkä. Moikka vaan, nähdään taas myöhemmin.

Mytty

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Uusi viikko

Se olisi sitten uusi viikko taas aluillaan. Viime viikko oli kyllä sellaista hulinaa että jäi bloggauskin aivan unholaan. Oli vauvatreffejä, neuvolaa ja kirppistelyä. Oltiin poitsun kanssa kaksin yökylässä mummolassa. Ja viikonloppuna vielä koko perheen reissu Imatralle ja Lappeenrantaan miehen suvun kumpiakin iso-mummeja tapaamaan. Kyllä oli pienen pojan pää pyörällä, jotta missäs sitä tänään ollaankaan? Maisemat vaihtui ja sylittelijöitä riitti, mutta niin reipas ja aurinkoinen pieni jaksoi olla. Automatkatkin meni tosi mukavasti. Välillä kun pysähdyttiin syöttämään ja vaippoja vaihtamaan, niin jo hän taas jaksoi äitin kanssa takapenkillä seurustella ja hihkua.




Mutta täytyy kyllä sanoa että oli koko porukka väsyneitä eilen illalla vauhdikkaan viikon jälkeen. Saunan jälkeen simahdimme nukkumaan aikaisin kaikki. Myttynenkin nukkui kellon ympäri. Hiukan levottomasti tosin, kävi varmaan unessa läpi kaikkia uusia kokemuksia. Tänään vietetäänkin rauhallista kotipäivää jottei meni liian jännäksi pikkuiselle. Saa vähän rauhoittua tuttujen kuvioiden kanssa.

Ai ja viime viikolla tulikin täyteen Mytyn viides kuukausi. Siitä lisää huomenna..

Nyt hyvää uutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Sunnuntain touhuja

Tämä sunnuntaipäivä on ollut touhuilua täynnä. Aamu aloitettiin siivouksella. Kun koti oli siisti, leivoin illan vieraita varten pari piirakkaa. (Eli siis sotkin taas keittiön) Leivoin illaksi omenapiirakkaa ja paprika-parmesaanipiirakkaa.


Iltapäivällä kävin seinänaapurissa Me&I-lastenvaatekutsuilla. Samalla tuli tutustuttua taloyhtiön muihin äiteihin. Meillä on taloyhtiössä 28 asuntoa, joissa kolmessatoista on pieniä lapsia tai vauva tulossa puolen vuoden sisään. Eli talo on elämää ja vilskettä täynnä :) Mikäs sen ihanampaa, leikkikavereita lapsille piisaa. Ja oli kyllä naapurilta loistava idea kutsua äidit koolle ja tutustumaan toisiinsa. Ei sitä kuitenkaan ihan jokaiseen tule pihalla törmättyä.

Itse joiduin poistumaan kutsuilta hiukan kesken kaiken omien vieraiden saapuessa. Vaatteisiin en oikein ennättänyt perehtyä, näyttivät pikavilkaisulla kyllä ihan kivoilta ja laadukkailta tuotteilta.

Ilta tuli vietettyä kavereiden kanssa kuulumisia päivittäen. Ihanaa kun joku jaksaa raahautua meitä katsomaan sadan kilometrin päästä. Siis monet ystävämme kun asuvat Helsingissä josta itsekin muutimme tänne hiukan pienemmälle paikkakunnalle pari vuotta sitten. Toki matkan taittaa tunnissa mutta aikataulujen yhteensovittaminen nyt aina on mitä on. Kaikilla kun on aina niin kiire. Eikä siis lainkaan vähiten meillä itsellämme. Ai että odotan talon valmistumista. Sitten on paljon helpompi kutsua vieraita vähän pidemmäksikin aikaa kun on tilaa majoittumiseen.

Tälläistä tänne tänä sunnunaina, mites te muut?

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Popsi popsi porkkanaa

Meidän mini-mies on saanut muutamana päivänä maistaa porkkanaa. Ja voi pojat kun se näyttääkin maistuvan. Suu auki odottaa lusikallista kuin pieni linnunpoikanen. Hän mässyttää ja tunnustelee miltä ruoka suussa tuntuu ja maistuu. Enemmänkin varmasti uppoaisi, mutta näin alkuun hän saa vain muutamia teelusikallisia.



Vitsit että tuo porkkana muuten värjää. En tiedä millä noi oranssit tahrat saisi vaatteista pois? Onko vinkkejä? Käytän kyllä ruokalappua ja vuoraan muutenkin sitterin sideharsoilla mutta aina puolet ruoasta päätyy käsiin ja vaatteisiin. ( tietty lusikkaa ei ehkä kannattaisi antaa pojan omaan käteen...)

On muutes myös jonkin verran sotkuista puuhaa tuo porkkanan keittäminen-soseuttaminen-jääpalamuotteihin tunkeminen.  Kaipaa maminkin vaatteet niitä tahranpoistovinkkejä.



Poitsun porkkanasoseesta innostuen keittelin meille aikuisillekin ruoaksi porkkanasosekeittoa. Ylipäätään tykkään tosi paljon kaikista sosekeitoista, mutta varsinkin porkkanasta tulee namia. Tällä kertaa mukaan pataan lensi myös sipulia, paprikaa ja maustettu tuorejuusto. Ai että onkin hyvää...

Aurinkoista päivää kaikille!

torstai 10. maaliskuuta 2011

Arpajaisonnea

Mulla ei todellakaan ole arpaonnea. En ole ikinä voittanut missään arvonnassa ja lotossakin vain muutaman kerran jonkun pari euroa. Ja aina kuitenkin täytän kaikki arvontakupongit ruokakaupoissa, messuilla ja netissä. Mutta nyt voitin blogiarvonnassa!!! Jee! Blogiarvonnat on niin kivoja. Moniin ihaniin blogeihin olen löytänyt arvontalinkitysten kautta. Niin kuin löysin Peurankello-blogiinkin.

Ja nyt siis voitin arvonnassa ihanan käsintehdyn muistikirjan sekä kortin. Kiitos paljon :) Itsetehdyt palkinnot on ihan parhaita. Pitää vain miettiä muistikirjalle arvoistansa sisältöä. Se vaatisi ehdottomasti sivuillensa kauniita runoja tai mietteitä. Minulla tuo runosuoni ei kovin kummoisesti kylläkään pulppua. Ehkäpä kerään kirjaan lempireseptini...

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Vaunupeitto serkku-vauvalle

Viimein sain postiin Myttysen serkku-vauvalle tekemäni vaunupeiton. Aloitin sen tekemisen varmaan joskus raskauden viimeisillä viikoilla. Kaivoin sen lankalaatikosta taas esille vauvan syntymän aikoihin eli viitisen viikkoa sitten. Ei ihan siis ehtinyt synnytyslaitokselle :) No väliäkös tuolla, eihän ihan pienen kanssa saa heti ulos mennäkään. Eikä varsinkaan helmikuun paukkupakkasilla. Serkku-poika pääsee nyt keväällä uinumaan tädin tekemän peiton alla, eikös niin.


Virkkasin peiton yhdeksi suureksi isoäidinneliöksi. Kokoa kanttiinsa noin 70 senttiä. Taustakankaaksi ompelin lämpöisen fleecen. Langat ovat 7 veljestä- villalankoja, joten lämpöinen siitä kyllä tuli. Hyvää lisälämpöä vaunuihin jos vaikka tulee takatalvi... toivottavasti ei kuitenkaan.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Neljäs kuukausi

Mytty täytti jo pari viikkoa sitten neljä kuukautta. Taakse jäänyt kuukausi oli kauniisti sanottuna hiukka hankala. Pieni sairasteli oikeastaan koko ajan. Pitkä ja sinnikäs flunssa muuttui korvatulehdukseksi, johon saatiin antibioottikuuri. Kuuri taas laittoi vatsan aivan sekaisin. Onneksi lääkkeet kuitenkin auttoivat tulehdukseen ja jälkitarkastuksessa lääkäri totesi korvat terveiksi.

Kovat pakkaset ja kuiva huoneilma pahensi poitsun atooppisen ihottuman aika järkyn näköiseksi. Iho on nyt kauttaaltaan punaisten kuivien läikkien peitossa. Otsa varsinkin on tosi kuiva ja kutisee varmaan aika kovasti kun pieni raapii ja hankaa sitä. Ja sitten tietty itkettää. Hampaatkin alkoivat ilmoitella tulostaan. Kuolaa tulee kovasti ja ikeniä kutittaa. Poika hankaa ikeniään ja jyrsii nyrkkejään ja kaikkea muutakin, mitä nyt milloinkin suuhunsa saa.



Tämä kaikki johti tietysti huonosti nukuttuihin öihin. Puolentunnin-tunnin välein oltiin hereillä joka yö. Välillä on tuntunut etten ole nukkunut päiväkausiin ollenkaan. Väsymys on ollut musertavaa. Kova pakkanen, pimeä vuodenaika ja kauheat lumikinokset veivät totaalisesti voiton minusta... Kaiken kaikkiaan aika tiukilla oltiin :(

Viime viikon loppupuolella alkoi kuitenkin viimein helpottamaan. Ihana kevätaurinko paistoi ja ilma alkoi lämmetä. Mytyn tukkoisuus alkoi helpottamaan ja pari yötäkin meni jo helpommin. Maailma alkoi näyttää taas hiukan valoisammalta. Onhan sitä hei kuukauteen mahtunut kaikkia ihaniakin asioita.

Mytty oppi esimerkiksi pyörähtämään selältä vatsalle ja toisinpäin. Ryömimistä hän on myös harjoitellut kovasti. Menee sellaista mato-myyryä eteenpäin. Ensin otsa maahan ja jaloilla potkitaan kovasti peppua eteenpäin. Sitten taas haukataan happea ja siirretään otsaa eteenpäin. :) Kyllä hän tuolla tyylillä pääsee leikkimaton päästäpäähän ähistyä.

Ja vaikka pieni onkin ollut kipeä on hän silti aikamoinen vekkuli. Nauraa hekottaa ääneen, hihkuu innoissaan uusille asioille ja hurmaa hymyllään... Äitin oma aurinko.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...