perjantai 25. helmikuuta 2011

Syntymäpäivä

Tänään on vietetty allekirjoittaneen syntymäpäiviä <3 Kolkyt-yksi tuli täyteen... hui kun kuulostaakin jo aikuiselta. Tänä(kin) vuonna juhlittiin rauhallisesti, sukua ja naapureita kävi kaffeella. Viime vuonna piti itseasiassa juhlia railakkaasti pyöreitä vuosia mutta parisen viikkoa aiemmin saimme tietää Myttysen olevan tuloillaan ja juhlinta vaihtui hiukka rauhallisempaan tyyliin. Paras syntymäpäivälahjani tuo vauva-uutinen tietysti on ollut tähän mennessä.

Eilen pojan iltanokosten aikaan minulla oli oikein leivontalinjasto käynnissä. Tunti oli aikaa tämän päivän valmisteluihin mutta se riitti justiinsa omenapiirakan, suklaamuffinsien ja kookoskeksien leipomiseen. On ollut ylimääräinen aika hiukan vähissä kun Mytty on jostain syystä pistänyt isänsä koville viime aikoina. Ensin ei isi kelvannut nukuttajaksi, sitten ei isi saanut enää vaihtaa yökkäriäkään iltaisin ja kaiken huippuna isi ei saa enää edes iltapuuroa syöttää. Vain mami kelpaa iltatoimien suorittajaksi. Se taas tarkoittaa sitä ettei miehen myöhäisen töistäpaluun ja iltatoimien välissä oikein ole rakoa äidin omille puuhasteluille. Jos jotain aikoo saada tehtyä on se parasta ajoittaa iltanokosten ajaksi. Silloin tuleekin sitten viuhdottua kauhealla vauhdilla rästihommia.


Kaikenlaiset nopeat kokkailut ja leipomukset ovatkin suosikkejani. Nämäkin suklaamuffinsit oli tosi helppo ja nopea tehdä. Ainekset vaan sekaisin ja uuniin. Nopeaa ja niin hyvää. (Hienot yläkulman muffinsien koristelut kummitytön käsialaa...) Kookoskeksit oli muuten positiivinen yllätys. Resepti oli nimittäin gluteeniton, naapurillani kun on rajoitettu ruokavalio. Nekin oli niin helppo tehdä, ja tuli tosi hyviä. Jos siis pitää kookoksesta.. kekseihin tuli kookoshiutaleita, sokeria, kananmunaa ja rasvaa. Tehtiin vähän kuin kaurakeksit mutta kookoshiutaleista. Niistä tuli ihanan rapeita, ja sellaisia tahmeita keskeltä.. namnam.

Kahvittelujen, vieraiden poistumisen ja paikkojen raivauksen jälkeen alkoikin taas pojan iltapuuhat ja nukkumaan laittaminen. Hän on ollut aika rauhaton iltaisin ja nukkumaan meno on aika vaivalloista. Ei osaa vauva rauhoittua vaikka kuinka väsyttää. Tuntuu että pieni oikein pinnistelee pitääkseen silmiä vielä hetken auki. On se maailma niin ihmeellinen ja opittavaa niin kauhean paljon... Monta kertaa jo näytttää että nyt hän viimein nukahti mutta hetken päästä silmät on taas aivan auki ja kädet hiutoo mahdottomasti. Ehkä niitä nyt täytyy käyttää ja harjoittaa yötä myöten kun on viimein niitä oppinut hallitsemaan.

Tunti sitten poika viimein rauhoittui ja minäkin sain luvan rentoutua. Mieskin painui nukkumaan mutta itse halusin vielä tulla kurkkimaan mitä blogimaailmaan kuuluu. Nyt kyllä tuntuu siltä että minunkin on parempi luovuttaa ja painua itsekin nukkumaan. Seuraava syöttö kun on noin 24 aikoihin...

Tää siis kuittaa ja toivottaa hyvät yöt teille.. ja hyvää syntymäpäivää minulle <3


Ai niin ja tervetuloa lukijaksi Satsuma ja Kirsi, jos en vielä ollut sitä sanonut :)

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Little prince rules here


Näillä kauheilla pakkasilla olen joutunut miettimään vauvan päikkärijärjestelyt uusiksi. Hän kun on tottunut nukkumaan päivällä ulkona vaunuissa, eikä sisällä nukkumisesta tule oikein mitään. Hän ottaa sellaisia 20-40 minuutin nokosia ja on väsynyt ja kiukkuinen nokosten välissä. Jos pakkasta on ollut liikaa ulkona nukkumiseen, olemme Myttysen kanssa monesti lähteneet "ulkoilemaan" kirppiksille. Vauva nukahtaa hyvin autoon eikä herää kun hänet sitten siirtää kärryihin. Kerrankin on hyvä syy penkoa kaikessa rauhassa ja hitaasti kirppispöytiä ja juoda vielä kahvit ennen kuin lähtee ajelemaan kotio päin. Parin tunnin reissun jälkeen poika yleensä sitten heräileekin kun saavutaan kotiin.


Kirppisostoksia tämä rutiini tietysti kasvattaa, mutta onko tuolla nyt niin väliä kun halvalla saa. Olen ostanut pojalle mm ensi syksyksi, talveksi ja kevääksi ulkoiluvaatteet, jonkin verran vaatteita siskon lapsille ja kasan muuta mukavaa :)

Viimeksi törmäsin pöytään jossa myytiin kivoja ompeluksia. Koristeltuja sydämiä, viirinauhoja ja tälläisiä painettuja kylttejä. Muiden ompeluksia on ihan kiva ostella vaikka itsekin tulee kaikenlaista tehtyä. Näihin tekstipainatuksiin minulla ei ole kyllä aika riittänyt, enkä ole ihan varma osaisinko niitä tehdäkään. Eikös se teksti tulosteta jonkinlaiselle silityspaperille josta se sitten siirretään kankaaseen?

Anyway, nyt meillä roikkuu pojan "huoneessa" (siis työhuoneen nurkkauksessa) kyltti joka ilmoittaa aika todenmukaisesti A little Prince rules here.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Muistipeli

Askartelimme kummityttöni kanssa Piltti-muistipelin. Kolme ja puoli-vuotias tyttö tykkää kovasti askarteluista. Tämä oli tarpeeksi helppoa hänellekin, mutta kivaa kuitenkin. Pestyihin Piltti-purkkien kansiin vain liimattiin erilaisia kuvia taustapuolelle. Kuvat sain jostain mainoslehtisestä. Taisi olla joku Piltti-mainos... Näistä tuli tosi hauskoja ja säilyy parempana kuin pelkät muistikortit.


Minä hoidin kuvien leikkauksen arkista ja kummityttö sai liimailla kuvat kansiin. Ja pian päästiinkin jo pelaamaan. Tyttö on tosi haka muistipeleissä. Aina tulee hämmästeltyä kuinka hän voikaan muistaa missä pari piileskelee... Oma muisti kun ei viime aikoina ole oikein leikannut.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Lelulaatikko

Pikku-Mytyn lelut ovat alkaneet pikku hiljaa lisääntymään ja valtaamaan olohuoneen. On helistimiä, pehmoleluja, kirjoja, puruleluja (kuulostaa koiran lelulta?), roikkuvia leluja ja äänteleviä leluja. Aiemmin ne on kerätty valkoiseen lelukoriin, jonka totesin liian pieneksi ja pölyä kerääväksi. Meillä kun kissankarvat löytävät tiensä joka nurkkaan ja sopukkaan. Löysin HongKongista (siis siitä kaupasta tietty) meidän olohuoneen väreihin sopivan kannellisen rottinkiarkun joka on just passeli leluille ja suojaa niitä enemmiltä pölypalloilta. Hintaakin vain 11.95...




maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivän arvonta-linkitykset

Hei kaikki ja hyvää ystävänpäivää. Ihanan aurinkoinen ilma. Harmi vaan kun on niin paljon pakkasta ettei pääse ilmasta nauttimaan. En oikein voi Myttyä noin kylmällä ilmalla ulos viedä :( No, jos se vaikka iltapäiväksi hieman lauhtuisi.

Kun en itse ole mitään ystävänpäivä-arvontaa järkännyt niin laitetaampas edes pari arvonta-linkitystä.

Peurankello-blogissa on meneillään arvonta, joka päättyy perjantaina 18.2. Palkintoina käsitöitä, kalenteri ja tarroja.



Tanttaralla-blogissa arvonta käynnissä 20.2 asti. Palkintona mm. alla oleva tytön- tai pojanpipo valinnan mukaan.



Blogissa vihreän talon väki arvotaan ihanat yrttiruukut. Arvonta käynnissä 1.3 asti.



Ja vielä yksi. Piu pau arpoo tekemänsä kauniin huivin. Arvonta käynnissä 20.2 asti.



Paljon onnea kaikille arvontoihin! Toivottavasti teitä lykästää.. minua ei yleensä niinkään :)




sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Orava

Eilen kaivoin jälleen ompelukoneen esille ja surauttelin Myttyselle söpön orava-kaverin. Kaavat on ihanasta Tilda-kirjasta: Sisusta Tildan tapaan. Tämä orava on aikas pieni, ehkä 20cm korkea. Suunnitelmissa onkin suurentaa kaavat ja tehdä isä-orava pienelle kaveriksi. Palataan siis asiaan myöhemmin...


lauantai 12. helmikuuta 2011

7 asiaa minusta


Sain ihanan Fallen For An Old Chair-blogin Suveliinalta tunnustuksen. Kiitos, olen ihan otettu <3

Saajan kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa... Siinäpä onkin syy, miksi minulla kesti näin kauan reagoida tähän haasteeseen... Oli jotenkin yllättävän vaikeaa keksiä itsestään seitsemää "tunnustusta", onkohan sitä siis tosi tylsä tyyppi? Noh, tässäpä kuitenkin seitsemän faktaa, jotka sain puristettua itsestäni irti...





1. Olen suklaa-addikti. Voisin syödä (ja syönkin) suklaata joka päivä, myös nyt dieetillä ollessa. Kaapista löytyy yleensä aina suklaalevy tai konvehteja. Sieltä kätköistä niitä herkkupaloja tulee napsittua välillä ihan huomaamatta. Varsinkin yöllä väsyneenä, kun täytyy nousta vauvaa syöttämään, suuntaan kuin huomaamatta suklaavarastolle.

2. Käytän tosi usein mekkoja ja hameita. En ole ollenkaan housu-ihminen. Kaapistani ei löydy yhtäkään paria farkkuja... Jos siis farkku-legginsejä ei lasketa. Ja nekin on ostettu vasta vähän aika sitten. Olen kyllä aina silloin tällöin ostanut jotkut farkut ja yrittänyt opetella niitä käyttämään, mutta ei kun ei ne mulle yhtään sovi.

3. Tykkään katsella telkkaria. (Ja niin tykkää muuten Myttykin. Viihtyy oikein hyvin sitterissä aamukahvin verran kun saa töllöttää töllötintä.) Telkku on päivällä aina auki... Niinkuin taustaäänenä, koska en oikein osaa kuunnella cd:tä tai radiota. Paitsi Suomipopin aamuohjelmaa tulee kuunneltua. Jaajolla ja Petralla on ihan hyvät jutut. Ai mitäköhän se kertoo mun huumorintajusta kun niiden jutut naurattaa?

4. Olen tosi huono vastaamaan meileihin ja tekstareihin. Jos saan viestin, enkä muista ihan heti vastata siihen, se unohtuu kokonaan. Ystävät on kyllä varmaan jo tottuneet siihen, toivottavasti. Ystävät on minulle kuitenkin ihan älyttömän tärkeitä ja rakkaita <3

5. Unohtelen muutenkin tosi paljon asioita. Varsinkin nyt kun univelkaa on kertynyt vauva-aikana. Minun täytyy kirjoittaa kaikki aina kalenteriin ylös ja laittaa kännykkään muistutus jotta tärkeät asiat ei unohdu. Olen muutenkin sellainen lista-ihminen. Kaikki täytyy aina kirjoittaa ylös ja listaan, suunnitella tarkkaan etukäteen. Muuten kaikki jää esim. pakkaamatta. Kauheeta jos tarttis lähteä johonkin reissuun ilman listaa :) Viimeaikoina olen kyllä onnistunut pakkaamaan Mytylle kaiken mukaan, mutta kaikki omat kamat jää kotiin.

6. Kännykkä ja kotiavaimet on aina hukassa.. niin ja autonavaimet. Mies antoi joululahjaksi sellaisen etsintälaitteen joka on taivaanlahja. Avaimiin kiinnitetään sellainen pieni laite joka lähettää signaalia semmoiseen isompaan kapulaan jolla sitten hukkunut tavara, esim just avaimet etsitään. Kapula kädessä pyöritään siis pitkin asuntoa ja siitä lähtee piippaava ääni, joka kovenee tai vaimenee sen mukaan kuinka lähellä hukkunut tavara on :) Siis ihan mahtava. Se on monta kertaa pelastanut minut pulasta.

Toinen hyväksi havaittu keino aina hukassa olevan puhelimen etsintään on laittaa facebook-viestiä linjalla olevalle kaverille joka sitten soittaa puhelimeen. Tai meiliä miehen tai ystävän työosoitteeseen jota he lukevat koko ajan. On tullut tehtyä monta kertaa.

7. En osaa luistella. Olen ala-asteella murtanut kaksi kertaa ranteeni luistellessa, tai siis kaatuessa tietenkin. Sen jälkeen kieltäydyin aina luistelemasta liikuntatunneilla. Ja nyt en sitten tietty osaa. Nyt vähän harmittaa. Pitäisi varmaan opetella kun olisi joskus vaan aikaa.

Tässäpä nämä...

Tunnustus kuuluisi laittaa eteenpäin 15 muulle blogille, mutta aikas monella tämä näyttää jo olevan. Laitan sen eteenpäin siis vain seuraaville:


Olkaapa hyvät...



tiistai 8. helmikuuta 2011

Kissu-raasut

Kissut ovat joutuneet tottumaan aivan uudenlaiseen elämään vauvan tultua taloon. Kurjaan kai niiden mielestä. Aiemmin ne olivat meidän karva-vauvoja, huomionkohteena, aina sylissä paijattavina ja hellittävinä. Nyt ne joutuvat odottamaan vuoroaan ja pääsevät hyppäämään syliin vasta kun se Mytyltä vapautuu...

Nukkumapaikastaankin ovat joutuneet luopumaan, siirtyneet tyynyltä korvan vierestä sängyn jalkopäähän. Ja silloinkin pitää kuunnella rääkyvää pentua korvat luimussa. Välillä ottaa niin korviin että joutuvat poistumaan huoneesta.


Ennen oli herkkujakin tarjolla enemmän. Nyt ovat olleet kupit välillä tyhjinä ainakin tunnin, kaksi. Ihmis-emolla kun asiat tuppaa välillä unohtumaan. Joutuvat raasut miukumalla huomauttamaan asiasta...

 

Ja rapsutuksetkin ovat vähentyneet huomattavasti. On ihmis-emolla usein kädet täynnä. Se sama kummallisen näköinen pentu vie kaiken emon huomion.

Kyllä on kurjaa olla kissa...

lauantai 5. helmikuuta 2011

Jotain sinistä

Vauvan mukana kotiimme on pikku hiljaa ilmestynyt paljon vaaleansinisiä tavaroita. Ne istuu ihan hauskasti muuten melko värittömään valko-harmaa-ruskeaan kotiimme. Aiemmin meillä ei tainnut olla muuta vaaleansinistä kuin makuuhuoneen maalaus, jossa on utuisia siniharmaan sävyjä. 




Pitäähän pienellä pojalla nyt olla erilaisia sinisiä pupuja ja muita sööttejä elukoita.





 
Jos Mytty olisi ollutkin tyttö, olisikohan meillä nyt kotona kaikkia vaaleanpunaisia juttuja? Voisi olla koti aika eri näköinen...





torstai 3. helmikuuta 2011

Puhtaan valkoista

Viikonloppuna ostin Ikeasta uudet päälliset meidän Ektorp-sohvaan ja -rahiin. Sain ne tänään viimein silitettyä käyttöön. Ne on ihanan puhtaan valkoiset. Oikein hohtavat. Miten sitä ei ollut huomannutkaan kuinka kulahtaneeksi edelliset olivat päässeet? Meillä päälliset joutuvat aika kovalle kulutukselle. Kisut niitä kynsivät helmoista ja koko ajan saa olla karvoja imuroimassa pois. Ja viime aikoina on päällisistä jouduttu putsaamaan maitopuklu jos toinenkin. Se hyvä puoli tuossa valkoisessa on ettei maito siitä niin erotu :)



Olen pitänyt sohvan päällä erilaisia vilttejä suojaamassa, mutta nyt haluan hetken katsella sohvaa aivan valkoisena. Tosiaan sen pienen hetken kun se noin hyvältä näyttää.

Rahia meillä pidetään olohuoneen pöydän tilalla. Yleensä sen päällä pidetään kynttilälyhtyä, lehtiä, kaukosäätimiä ja mitä nyt milloinkin. Ja kun katsellaan elokuvaa se tyhjennetään ja vedetään sohvan viereen jotta saa oikein hyvän löhöasennon.




Ulkonakin on tänään ollut taas puhtaan valkoista kun uusi lumi on peittänyt ruman ruskean loskalumen alleen. Lunta on tullut aika reippaasti koko päivän, mistä sitä oikein riittää? Jossain otsikossa luki että vasta puolet tämän talven lumista on satanut. Me ainakin hautaudutaan lumeen jos tuo ennustus pitää paikkansa. Kaivellaan sitten keväämmällä itsemme ulos aurinkoon...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...