Vauva tuli taloon

Viikko sitten hän saapui elämäämme. Tuo kovasti odotettu pieni poikamme :) Voi miten sitä voikaan rakastua hetkessä tuollaiseen pieneen ihmislapseen. Niin täydellisen suloiselta hän äidin silmin näytti, kun hänet vihdoin nostettiin syliin lepäämään ja ihmettelemään maailmaa. Nuo pienet tummaakin tummemmat silmät siristelivät hellyyttävästi kirkkaassa valossa ja pian suu alkoi hamuta rintaa etsien.

Neljän sairaalassa vietetyn päivän jälkeen pääsimme lähtemään kotiin. Aamupäivä oli kauniin aurinkoinen, maassa hiukan lunta ja yön jäljiltä oli vielä pari astetta pakkasta.  Ulkona maisema näytti tuoreesta äidistä jotenkin uudelta ja ihmeelliselta. Ihan kuin valo olisi ollut yhtäkkiä kirkkaampaa ja ilma raikkaampaa.

Ovella vastaan juoksi Hippula ja Nappula, halusivat tervehtiä niin kuin aina. Pysähtyivät kuitenkin kun huomasivat uuden tulokkaan. Vaati hiukan houkuttelua ennen kuin ne uskaltautuivat haistelemaan meitä ja pientä Myttyä. Kotonakin näytti jotenkin erilaiselta...  Ja se tunne oli aivan uusi. Me olimme nyt Perhe. Mieheni oli nyt Isä ja minä, Äiti. Tervetuloa kotiin, pieni Mytty...

Tunnelmaa kotiin

Kaivoin naftaliinista jouluvalot esille. Illat ovat nyt, ennen kuin lumi valkaisee maiseman, niin pimeitä ja synkkiä että sisällä kaipaa pehmeää valoa. Ripustin valot yksinkertaisesti roikkumaan verhon kanssa ruokailutilan ja olohuoneen välille. Nyt ne valaisevat mukavasti kumpaakin huonetta. Lisäksi tietysti paljon kynttilöitä palamaan niin ihana talvinen tunnelma valtaa kodin. Taidankin vielä paistaa pellillisen homejuustopipareita ja lämmittää glögiä...

Tuikkutalo ja tuikkujen säilytyslaatikko ovat löytöjä eiliseltä ostosreissulta.

Askareita ja askartelua...

Jos sitä aamukahvin ja -lehden jälkeen vähän siivoilis. Laittais pyykkejä koneeseen ja astiat pesuun. Pesis kylppärin ja vessan, no samalla muutkin lattiat. Järjestelis vähän vaatekaappeja, kaivelis vaikka talvivaatteita esille. Vois siivota terassin ja sisääntulon, muutenkin katsois että piha on talvikunnossa. Kävis ruokakaupassa... ja ainiin postissa odottaa Elloksen lähetys. Ulkoilemaan ehdottomasti, raitis ilma piristää ja sen jälkeen voisi saada nukuttua päiväunet. Kaikki kirjat ja lehdet olen jo lukenut. Kirppiksillä tai kaupoissakaan ei jaksa aina juosta... Mitäs muuta?

Ai mut jos tekis uuden nuppineulatyynyn. Mihin lie vanha pakattu muutossa...

Ja tällänen siitä sitten tuli :) Käytin siihen kaapista löytyneen lasipurkin, jossa voi pitää lankarullia ja silmäneuloja. Kannen päälle pehmustetta ja kangasta, sekä hiukan pitsiä helmaan. Ajaa varmasti asiansa ja helpottaa ompelutöitä, kun ei tarvitse kalastella nuppineuloja jonkun kupin pohjalta. Ja mikä tärkeintä, sain taas rattoisasti tämänkin päivän kulumaan. Alkaa tässä tekemiset tosiaan loppumaan ja pitää keksiä kaikkea turhuutta päiviä täyttämään :) 

Vielä on kaksi päivää laskettuun aikaan. Ja sehän ei tietysti takaa, että poitsu silloinkaan vielä saapuu. Nämä raskauden viimeiset päivät ovat olleet henkisesti aika raskaita. Mihinkään ei oikein osaa keskittyä. Läheiset kehottavat lepäämään kun mahdollisuus siihen vielä on, mutta kun ei väsytä eikä osaa rauhoittua... Jännittää ja jokaista masusta tuntuvaa liikettä jää oikein kuuntelemaan ja seuraamaan. Tämä mami saa kyllä hepulin jos ei kohta ala tapahtumaan...

Arvonta Mekkotehdas-blogissa

Käykää ihmeessa kurkkaamassa uutta Mekkotehdas-blogia. Siellä on ihana arvonta käynnissä 31.10 asti. Blogiin pääset tästä. Alla oleva kuva toinen palkinnoista. 

Puuhastelua kotosalla

Tänään olen puuhastellut kotosalla vaikka ja mitä. Yritän pitää itseni "kiireisenä", jotta aika kuluisi nopeammin. Kotitöiden jälkeen saatoin kasan ompeluksia ajantasalle. Miten niitä aina ehtiikin kertyä niin iso kasa.. Ompelin siskontytölle ( 3v ) pari täkkiä leikkeihin. Ihan vaan yksinkertaisesti kangasta ja taakse tikkivuori, jonka sitten tikkasin päältä. Jospa hän nyt antaisi pikkuveljensä ( 5kk) lattiatäkkien olla ja ottaisi nämä leikkeihinsä :)

Lisäksi ompelin samaiselle pikkuneidille joululahjaksi hernepusseja. Olen nähnyt hernepusseja monessa blogissa ja niissä on kerrottu kuinka pienet niistä kovasti leikeissään tykkää. Siitä se idea siis lähti. Pusseja tulee viisi ja niihen kuhunkin tulee neidin etunimen kirjain. Niillä voi siis opetella oman nimen kirjoitustakin! Herneitä minulle ei kaapissa ollut, joten täytän pussukat seuraavan ompelu-inspiksen iskiessä :) Ompelin hernepusseille myös soman säilytyspussukan.

Massu-vauvalle ompelin vielä yhden pussilakanan lisää. Käytin siihen vanhaa käsintehtyä pitsiä lakanasta, jonka sain mieheni mummolta. Siitä en nyt saanut hyvää kuvaa, lisätään se myöhemmin... Ommellessa päivä menikin mukavasti ja oikein hämmästyin miehen saapuessa kotiin. Voiko kello olla jo noin paljon! Eipä höyrynneet lihapadat tänään valmiina :)

Huomenna Helsinkiin häämessuille kaasoilemaan :) Ihanaa kun on häät tiedossa, rakastan häitä...

Syysmyrskyä paossa...

Tänään olen viettänyt koko aamupäivän sisällä lämpimässä, peiton alla paossa ulkona riehuvalta syysmyrskyltä. Täällä meillä ainakin tuulee kovaa sekä sataa veden ja rännän sekoitusta miltein vaakatasossa. Tällaisena päivänä en nenääni ulos pistä, ellei ole aivan pakko. On ihanaa sytytellä paljon kynttilöitä ja käpertyä peiton alle kissat kainalossa lukemaan kirjaa. Lisäksi vielä nauttia lämmintä juomaa ja suklaata :)

Otin muutaman kuvan nykyisestä väliaikais-kodistamme. Tämmöisinä sadepäivinä tulisi normaalisti huseerattua kodin sisustuksen parissa, vaihtamalla tavaroiden ja huonekalujen paikkaa tai kaivamalla varastoituja tavaroita esille. Tähän asuntoon muuttaessamme tiesimme ja toivoimme visiitin jäävän lyhytaikaiseksi. Suurin osa huonekaluistamme ja miltei kaikki sisustusesineet on varastoituna vanhempieni autotalliin. Vain muutama taulu ja hääkuva on vanhoista tavaroistamme päässyt tähän asuntoon. Ja tietysti kaikki mitä vähän yli vuodessa olen ehtinyt tänne ostaa :) Rakennusaikataulumme kun on venähtänyt jo puolella vuodella ja minusta se on sietämättömän pitkä aika asua kodissa, jossa ei ole omia rakkaita tavaroita. Kaikista itsehillintäyrityksistä huolimatta on tännekin siis pikku hiljaa ilmestynyt jos jonkinmoista kirppiksiltä löydettyä rompetta :) 

Mariskoolit löytyvät keittiön hyllyn päältä. Niitä käytän paremman puutteessa kyntilälyhtyinä ja tietysti tarjoiluun. Tällä hetkellä esillä on mustat, kirkkaat ja valkoiset. Pois pakattuna löytyy kyllä muitakin värejä :)  Kahvilataulut myös keittiössä.

Meiltäkin löytyy vanhasta ompelukoneenjalasta tehty pöytä. Niitä näkee aika monessa kodissa. Ollut minulla jokaisessa kodissa lapsuudenkodista muutettuani ja tulee seuraamaan uuteen kotiinkin.

Buddha-patsas ja puusta kaiverretut taulut ovat muistoja kahdelta lomamatkalta Thaimaahan.

Odottavan aika on pitkä...

...todella pitkä. Mitä lähemmäs laskettuaika tulee, sitä pidemmältä vielä jäljellä oleva aika tuntuu. Onneksi sentään rakennuksella aika lentää. Siellä ahertaessa ei ehdi ajatella lähestyvää synnytystä, joka kieltämättä hiukan jännittää. Voimat alkavat vain olemaan aika rajalliset tässä vaiheessa, laskettuun aikaan kun on enää alle kaksi viikkoa. Pakko pitää välissä lepopäiviä ja olla kotosalla, vaikka mies puurtaakin pitkää päivää uutta kotia rakentaen.

Yksin kotona ollessa ajatukset pyörivät vain yhden asian ympärillä. Ja hyvä tietysti niin, valmistautuminen tulevaan synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan onkin tärkeää. Mieli on niin herkkä, että pieniä vaatteita hypistellessä ja vauvan sänkyä pedatessa kyyneleet nousee väkisin silmiin. Ei jaksaisi odottaa enää pienen näkemistä... Työhuoneen nurkassa hoitopöytä on valmiina, vaatteet siisteissä nipuissa lipastossa ja makuuhuoneessa vauvansänky odottaa pientä tuhisijaa. Voi muruni, tulisit jo!